Olen jo pitkään miettinyt ergonomisia näppäimistöjä ja myös kirjoittanut niistä tänne blogiin aiemmin. Esimerkiksi silloin, kun ensimmäistä kertaa suunnittelin kokonaan oman näppäimistön rakentamista ja näppäinasettelua, tai silloin, kun kokeilin ensimmäistä kertaa Maltron-näppäimistöä. Tähän mennessä homma on jo edennyt hieman pidemmälle: ostin nimittäin oman 3D-tulostimen ja olen muutamia osia näppäimistöä varten sillä tulostanutkin.

Tulostimeni on Wanhao Duplicator 4S. Se on Makerbot Replicator -klooni kahdella suuttimella. Halusin valmiiksi kasatun, suhteellisen jämerästi koteloidun laitteen, jota voin kuitenkin parannella, jos sellaiselle tulee tarvetta. Muutamia pieniä modauksia olen jo Thingiverse-sivustolta ladannut ja tulostanut, mutta en mitään radikaalisti itse tulostinta tai sen tulostusjälkeä muuttavaa. Esimerkiksi SD-muistikorttipaikan vieressä olevalle aukolle olen tulostanut suojalevyn, jotta kortti ei vahingossa putoa koneen sisuksiin.

Näppäinhattujen tilaaminen

Tilasin aiemmin Massdrop-nimisestä palvelusta 10 kappaletta Cherry MX -näppäinkytkimiin yhteensopivia näppäinhattuja. Ne olivat sellaisia, joissa alaosa on mustaa muovia ja yläosa läpinäkyvä. Läpinäkyvän osan alle voi asetella paperilapun, johon on tulostettu (tai kirjoitettu käsin) näppäimen toiminto. Samanlaisia hattuja olen nähnyt lähinnä kauppojen kassapäätteissä, ja ajattelin testata muutamalla kappaleella, soveltuisivatko tuollaiset näppäinhatut omaan näppäimistöönikin. No soveltuvathan ne, ja ovat vieläpä hyvän näköisiä. Varsinkin aiemmin kasaamassani multimedianäppäimistössä, josta kirjoitin blogiin aiemmin, rivillinen näppäimiä näytti tyylikkäältä. Pitänee tulostaa tuollekin näppäimistölle oma muovinen kotelo jossain vaiheessa.

Koska näppäinhatut olivat sopivat, tilasin niitä vielä lisää kymmenkertaisen määrän, kun Massdrop-sivustolla oli jälleen uusi kimppatilaus kyseisistä Relegendable keycaps -seteistä. Sadan kappaleen erä ylittääkin jo 22 euron tullausrajan, joten näppäinhatuista piti maksaa tullit ja 24% arvonlisäveroa. Jos olette koskaan miettineet, mihin kategoriaan muoviset näppäinhatut pitäisi merkitä tullausta varten, niin ainakin omani meni seuraavalla: 8473 30 80. Eniten huvittaa ryhmän nimi, joka alkaa kasuaalisti ydinreaktoreilla ja höyrykattiloilla:

• XVI JAKSO KONEET JA MEKAANISET LAITTEET; SÄHKÖLAITTEET; NIIDEN OSAT; ÄÄNEN TALLENNUS- TAI TOISTOLAITTEET, TELEVISIOKUVAN TAI -ÄÄNEN TALLENNUS- TAI TOISTOLAITTEET SEKÄ TÄLLAISTEN TAVAROIDEN OSAT JA TARVIKKEET
  • 84 RYHMÄ YDINREAKTORIT, HÖYRYKATTILAT, KONEET JA MEKAANISET LAITTEET; NIIDEN OSAT
    • 8473 Osat ja tarvikkeet (muut kuin suojuspeitteet, kantolaukut ja niiden kaltaiset tavarat), jotka soveltuvat käytettäviksi yksinomaan tai pääasiallisesti nimikkeiden 8469-8472 koneissa :   (TN701)(TN702)
      • 8473 30 nimikkeen 8471 koneiden osat ja tarvikkeet :
        • 8473 30 80 muut

Trackball-hiiri ja rulla

Päätin, että haluan näppäimistööni sisäänrakennetuksi trackball-hiiren. Olen jo pitkään käyttänyt Logitech Marble Mousen kaltaisia osoitinlaitteita, joissa itse hiiri ei liiku mihinkään, vaan sormilla pyöritellään isohkoa palloa. Löysin kirpparilta muutamalla eurolla PS/2-liitännällä varustetun Logitechin peukalopallohiiren, jonka päätin ottaa uusiokäyttöön. Peukalolla pyöriteltävä hiiren pallo ei ole tietääkseni kovinkaan ergonominen, vaikka valmistaja sellaisena sitä markkinoikin, mutta jos siirrän sen omassa näppäimistössäni ylemmäs etu- ja keskisormilla käytettäväksi, niin ehkä homma voisi toimiakin. Peukalolle jäisi sitten tilaa enter-, backspace- yms. näppäimille pallon alapuolelle.

Peukalo-trackball-hiiressä ei valitettavasti ollut valmiiksi vieritysrullaa, vaikka uudemmissa malleissa sellaisia on näkynytkin. Satuin kuitenkin dyykkaamaan roskiksesta kannettaville tietokoneille (tai lapsille?) tarkoitetun pikkuruisen USB-hiiren, josta löytyy rulla. Piirilevy kyseisen hiiren sisällä on sopivan pieni, jotta voin ahtaa sen sellaisenaan trackball-hiiren piirilevyn viereen ja saada sen avulla käyttööni myös rullan. Tällainen ratkaisu on aika karski, mutta se ainakin toimii suhteellisen helposti eikä minun tarvitse pohtia, kuinka näppäimistökontrollerin saisi näkymään yhtä aikaa näppäimistönä sekä hiirenä. Tarvitsen vain sopivan USB-hubin, jonka voin ahtaa koko näppäimistön sisälle, eli kun lopullisen tuotteen kytkee lopulta tietokoneeseen, näkyykin yhden syöttölaitteen sijaan kolme: näppäimistö, hiiri ja hiiri.

Tässä pari kuvaa nykyisestä protoilusta. Lainasin multimedianäppäimistöstäni pari Cherry MX -kytkintä ja aiemmin tilaamiani hattuja. Oikeasti näppäinten paikoille tulee siis ihan muita merkkejä kuin kuvissa näkyvät kelausnapit. Hiiren painikkeille pitää vielä muistaa varata tilaa, samoin kuin peukalonappien ryhmälle.

Näppäinsarakkeet valmiista mallista

Näppäimistön näppäinsarakkeet ovat Thingiversestä tuotteesta 918554 Curved keyboard käyttäjältä salt950. Lisenssi hänen näppäimistönsä osien käyttöön on CC-BY-SA (tekijä mainittava, jaettava samoin ehdoin ilmaiseksi) eli omankin näppäimistöni piirustukset löytynevät Thingiversestä myöhemmin samalla lisenssillä. En kuitenkaan taida tehdä omaan näppäimistööni noita valmiiksi tarjolla olevia kuoria, sillä en pidä peukalonappien pohjapalikan ulkonäöstä ja tarvitsen ainakin toiseen puolikkaaseen hiirelle tilaa. Hienoa kuitenkin, että joku on keksinyt toteuttaa näppäimistön tällä tavoin palasissa. Itselleni ei varmaankaan olisi tullut mieleen rakentaa laitetta erillinen pystyrivi kerrallaan, vaikka idea on nerokas. Nyt voin säätää eri sormille nämä kaarevat näppäinsarakkeet juuri sopiville kohdille, ja lopputuloksen voi yksinkertaisesti liimata kasaan. Voin myös suunnitella ulkokuoret sen mukaan, miten osa palikoista on edempänä ja osa taaempana, jolloin lopulliseen laitteeseen ei juuri jää liimalla täytettyjä aukkojakaan.

Tällaisen yksittäisen näppäinsarakkeen tulostamiseen menee noin viitisen tuntia täydellä tarkkuudella (0.1mm kerroskorkeus ja tarpeeksi hitaasti tehty täyttö). Päädyin tulostamaan osat osittain läpinäkyvästä harmaasta muovista. Alla olevassa kuvassa näkyy myös erilaisia Cherry MX -näppäinhattuja. Vaaleansininen hattu on itse tulostettu.

Näppäimistöasettelu

Tässä vielä aiemmasta blogailustani näppäimistöasettelu, jonka kaltaista olen pohtinut käytettäväksi tulevassa näppäimistössäni:

Nuolinäppäimet eivät ainakaan tuohon keskelle jää, mutta jotain kuvan kaltaista asettelusta olisi tulossa. Ehkä nuolet olisivatkin alimmalla rivillä vierekkäin vähän Kinesis-näppäimistön tyyliin, ehkä jossain muualla tuossa tutussa käänteisen T:n muotoisessa järjestyksessä. Ainakin yksi hyvä puoli lisää siinä, että päädyin helposti uudelleennimettäviin näppäinhattuihin. Vielä on tosin kysymysmerkkinä se, miten toteutan nuo peukalopainikkeet. Yksi vaihtoehto voisi olla liimata suoraan noita vanhan perusnäppäimistön nappeja peukalonapeiksi. Toimisivatkohan nuolinäppäimet rannetukimuovin sisään osittain upotettuina niin, että niitä ei painaisi vahingossa, mutta tarkoituksellinen käyttö olisi kuitenkin helppoa?

Tarvitsisin yhä hyvän protoilutavan, jolla testata kolmiuloitteisia muotoja ja ergonomisia sijainteja näppäimille. Jonkinlainen muovailuvaha voisi olla hyvä. Askarteluliikkeistä saattaisi saada jonkinlaista massaa, jolla testailla asioita, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sellaista.

Ai niin. Minulla olisi myös mahdollisuus ottaa käyttöön yksittäinen jalkapoljin. Sen saisi 1/4 tuuman liittimellä (tai vaihtoehtoisesti jos vaihdan liittimen niin 3.5mm:n plugilla) kiinni joko näppäimistöön tai radioamatööriasemani radioon. En kyllä ole keksinyt tietokoneen käyttämiseen liittyvää järkevää käyttöä polkimelle, mutta joksikin näppäimeksi se olisi mahdollista lisätä.

Jos näppäinkytkimiä riittää, niin voisin toteuttaa myös laitteistotasolla eri näppäimistökarttojen vaihtopainikkeet. Qwerty ja Dvorak voisivat olla molemmat tuettuja jo laitteistossa niin, että voisin ottaa näppäimistön käyttöön millä tahansa koneella ilman, että minun tarvitsisi vaihtaa asettelua ohjelmiston puolelta suomalaisesta qwertystä pois. Silti voisin kirjoittaa tutulla ArkkuDvorak-asettelulla, koska näppäimistöni kertoisi näppäinkoodit tietokoneelle sopivasti. Olen ajatellut, että painikkeet voisivat olla myös mekaanisilla kytkimillä, mutta jossain syvennyksessä piilossa. Järkevämmän asetuksesta tosin taitaisi saada sillä, että käytössä olisi sellainen pieni dippikytkin, joka olisi fyysisesti eri asennossa riippuen halutusta näppäinasettelusta. Senkin saisi piilotettua johonkin näppäimistön taakse tai jopa pohjaan kuten kaupallisessa Maltronin valmistamassa näppäimistössä.

Yle Kioski julkaisi 28.1.2015 netissä jutun Tarinoita salasanojen taustalla: “Ihmiset ovat ihmetelleet, kenen miehen nimi on salasanassani”, johon oli kerätty ihmisten salasanojen muodostamisiin liittyviä tarinoita.

Ensimmäinen tarinoista on pelottava. Siinä tarinan lähettänyt lukija kertoo, että käyttää käytännössä samaa salasanaa kaikkialla ja että sen on alun perin keksinyt vuonna 1996 nettiliittymän tietokoneeseen asentanut mieshenkilö. Pahinta tarinassa on kohta “Ihmiset, joille olen salasanani kertonut, ovat ihmetelleet, miksi salasanassani on miehen nimi ja kuka tämä mies on.”

EEEIIII NÄIN!

Salasanoja ei koskaan pidä kertoa muille. Edes työpaikan, pankin tai muun vastaavan organisaation tietohallinto ei koskaan tarvitse käyttäjien henkilökohtaisia salasanoja, vaan ylläpitäjät pääsevät kaikkiin tietoihin käsiksi erillisellä pääkäyttäjän salasanallaan. Salasanat ovat salassapidettävä asia eivätkä kahvipöytäkeskustelun aihe.

Salasanaansa ei siis saa kertoa yhtään kenellekään. Ei varsinkaan silloin, jos käyttää samaa salasanaa sähköpostiin, Facebookiin ja työpaikan tietojärjestelmiin. Jos yksikin palveluista murretaan ja siellä käytetty salasana päätyy rikollisen tai muutoin pahaa haluavan käsiin, on identiteettivarkaus todella helppo toteuttaa. Toisen ihmisen elämän voi pilata netissä hyvinkin helposti lukitsemalla oikean omistajan ulos palveluista ja käyttämällä tunnuksia vahingollisten viestien lähettelyyn.

Suositukseni salasanojen hallinnointiin

Vielä ei olla tilanteessa, jossa jokaiseen nettipalveluun kirjauduttaisiin kaksivaiheisella kirjautumisella. Salasanojen käyttö on siis vielä väistämätöntä, joten ihmiset käyttävät sellaista salasanaa, jonka muistavat helposti. Toisin sanoen siis samaa salasanaa kaikkialla.

Suosittelen ottamaan käyttöön salasanamanageriohjelman. Se on ohjelma, joka luo jokaiseen palveluun oman salasanansa, esimerkiksi yli 20 merkkiä pitkän satunnaisen merkkijonon, ja muistaa ne käyttäjän puolesta. Käyttäjän tarvitsee muistaa vain yksi ainut salasana – se jolla managerointiohjelmaan kirjaudutaan!

Vaihtoehtoja ohjelmaksi on useita. Esimerkiksi seuraavat ovat suosittuja:

• KeePass
• LastPass
• F-Secure Key

Kaikista mainituista ohjelmista löytyy toiminto, jonka avulla nettisivustoille voi kirjautua automaattisesti yhdellä klikkauksella tai pikanäppäimellä, kunhan salasanamanageriin on kirjauduttu sisälle sen omalla salasanalla.

Kaksi jälkimmäistä ohjelmaa, LastPass ja F-Secure Key, ovat sellaisia, joista kuukausimaksua maksamalla saa käyttöönsä salasanatietokannan automaattisen synkronoinnin eri laitteiden välillä.

Lisäturvaa saa myös manageriohjelmien mahdollisuuksista käyttää kertakäyttöisiä tunnuslukulistoja nettipankkien tyyliin. Kannattaa kuitenkin tutustua eri vaihtoehtoihin ja valita itselleen ominaisuuksiltaan sopivin vaihtoehto. Joka tapauksessa mikä tahansa salasanamanageri turvallisemmalla kirjautumissalasanalla on parempi vaihtoehto kuin käyttää samaa salasanaa kaikkialla!

Olemme käyttäneet Jyväskylän yliopistossa Tietotekniikan laitoksen kursseilla opetuksessa jonotuskolmioksi nimettyä apuvälinettä. Sen avulla tietokoneluokassa näkee, kuinka monella opiskelijalla olisi tarvetta avulle ja kuinka monella tarve on akuutti. Näin ohjaajat voivat siirtyä neuvomaan ensisijaisesti sellaisia, jotka eivät omasta mielestään pääse tehtävissä eteenpäin ilman apua.

Jonotuskolmiota käyttämällä opiskelijoiden ei tarvitse erikseen viitata tai kiinnittää suullisesti ohjaajan huomiota, vaan he voivat jatkaa tehtävän yrittämistä, ja ohjaaja saapuu paikalle mahdollisimman pikaisesti.

Liikennevalojen mukaan värjätyt jonotuskolmion sivut kertovat avun tarpeesta. Punainen tarkoittaa kiirettä, keltainen lievempää avuntarvetta ja vihreä kuvastaa sitä, että kaikki on kunnossa. Vihreässä osassa ei ole tekstiä lainkaan, jotta punainen ja vihreä eivät menisi punavihervärisokeilla sekaisin.

Historiaa

Idea jonotuskolmioon lähti omasta ajatuksestani, että tietotekniikan opettajalla pitäisi olla tekninen apuväline, jonka avulla oppijat voisivat viitata virtuaalisesti. Kokonaiset oppimisympäristöt olisivat kuitenkin olleet liian raskaita tällaiseen luokkahuonekäyttöön, joten tein PHP:lla nopean nettisivupohjaisen prototyypin, jossa nimen kirjoittamalla ja nappia klikkaamalla pääsi mukaan “viittausjonoon”. Opettajana pystyin poistamaan jonosta jo käsitellyt joko tietokoneella tai mobiililaitteella, ja listauksen jonon tilanteesta pystyi heijastamaan videotykillä myös luokan eteen.

Joskus parhaat toteutukset ovat kuitenkin aivan perinteisiä, ja minulle ehdotettiinkin fyysisen version tekemistä.

Tein Photoshopilla A4-kokoisen kuvan, joka tulostetaan ja taitellaan kolmeen osaan. Versio ei ole täydellinen, joten jos aiot tehdä tai teettää painossa samanlaisia jonotuskolmioita, kannattaa tehdä kokonaan oma kuva. Jako ei ole tasan kolmeen, joten värialueet menevät hieman toisten sivujen puolelle, jos taitoksista tekee tasan symmetriset. Tämä versio ei siis sovellu pikkutarkoille tai painossa valmiiksi taiteltavaan tulosteeseen, vaan on alun perin tarkoitettu kokeiluversioksi, joka lopulta jäikin käyttöön. Kolmiot kannattaa askarrella kasaan teipillä tai liimalla.

Ladattavat tiedostot

• jonotuskolmio.pdf (A4, PDF, 4.7MB)
• jonotuskolmio.png (2480×3508, PNG, 2.9MB)

Jonotuskolmiotiedostot on lisensoitu CC0-lisenssillä public domainiin, eli niitä saa käyttää täysin vapaasti. Ei tietenkään haittaa, vaikka mainitsisit nimeni tiedostojen alkuperäisenä tekijänä.

Blogimerkinnän ensimmäinen kuva, jossa yksi kasatuista kolmioista näkyy tietokoneen keskusyksikön päällä, on CC-BY-lisensoitu, eli nimeni pitää mainita.

Näin viime yönä unta, jossa pelasin vähän Shakin tai Tammen tyylistä peliä. Tein ruutukaappausvideon aiheesta.

Sama video on ladattavissa myös .MOV-tiedostona, jos Youtube-player ei toimi. (HUOM: Videossa soi kännykän muistutushälytys loppupuolella, älä anna sen häiritä.)

Peli-idea lyhyesti tekstimuodossa

Pelissä vuoroteltaisiin ruudukosta koostuvalla pelilaudalla. Laudalla olisi molemmilla pelaajilla omat yksittäiset nappulat sekä 2 kpl “vihollisnappuloita”, joita ei voi ohittaa. Omat hahmot liikkuvat vaaka- tai pystysuunnassa, viholliset kulmittain. Joka vuorolla pelaaja siirtää ensin omaa hahmoaan ja sen jälkeen toista vihollisnappuloista. Tavoitteena on käydä syömässä omalla pelaajalla pelilaudalle satunnaisesti ilmestyviä ruoka-annoksia. Mahdollisesti pelissä voisi olla vielä Shakista tuttu uhkaaminen vihollisnappulalla, mutta vain yhdellä mahdollisella uhkaajalla shakki-matin tekeminen ei olisi mahdollinen, joten hommaa täytyisi vielä pohtia. Ehkä muurina toimivat vihollishahmot riittävät?

Tuollaisessa ideassa olisi vielä varmasti paljon hiottavaa, mutta ajattelin jakaa sen videomuodossa blogissani, jotta siihen on helpompi linkittää esimerkiksi IRC:ssä keskustellessa. Puheella ja kuvan avulla selittäessä homma onnistuu kuitenkin nopeammin kuin pelkällä tekstillä.

Niin ja kyllä, järkevämpää tuossa videossa 1. pelaajalla olisi ollut siirtää reitin blokkaava vihollinen sinne aivan nurkkaan, mutta toisaalta joka tapauksessa toinen pelaaja olisi siirtänyt tuon toisen vihollisen 1. pelaajan eteen. Ehkä sen vuoksi sittenkin olisi kannattanut siirtää sitä ylempää vihua, jolla ei kyllä vielä ensimmäisellä siirrolla olisi saanut mitään estettyä, mutta toisella mahdollisesti kyllä. Pelitaktiikoita, ruudun kokoa ja sääntöjä pitää varmasti vielä hienosäätää.

Kommentteja saa lähettää tämän sivun alaosasta tai vaikka yksityisviestinä IRCnetissä nimimerkille Cornix. Kommentoin itse tälle sivulle, kuinka idea etenee, jos saan jatkettua sen kehittelyä.

Ruutukaappausvideon teosta opittua

Mitä opin itse ruutukaappausvideon teosta? Noh, ainakin seuraavia asioita:

• Kannattaa valmistella videota sen verran, että harjoittelee ainakin videon alkua pari kertaa ilman tallennusta. Toisella kerralla voi jo tallentaakin, mutta asiat, joita ei välttämättä tajua ottaa huomioon, huomaa helpommin käytännössä hommaa tehdessä. Jos lyhyttä harjoituspätkää tallentaa, huomaa helposti, jos ääni säröytyy tai ei kuulukaan tarpeeksi hyvin.
• Applen QuickTime Player (itselläni tätä kirjoittaessa versio 10.3) osaa tallentaa ruutukaappausvideota joko tietystä alueesta tai koko näytöltä. Ainakin MacOS X Mavericks -käyttöjärjestelmässä tämä toimii, Windows-versiosta en osaa sanoa. Joka tapauksessa tämä oli erittäin kätevää. Äänilähteenkin sai valittua helposti kaikkien koneeseen kytkettyjen laitteiden väliltä. Toinen vaihtoehto kokeilulistallani olisi varmaankin ollut ilmainen VLC Player.
• Photoshopissa olisi voinut piirtää valmiiksi muutamia eri värejä kanvaasille. Olisi ollut helpompaa ja nopeampaa vaihtaa lennosta väriä pipettityökalulla kuin erilliseen ikkunaan avautuvalla värinvalintadialogilla – varsinkin, kun piirtolaitteessani on asetettuna pikanappi alt- eli opt-näppäimelle, jota pohjassa pitämällä voi käyttää kyseistä värin pikavalitsemistyökalua.
• Tarvittavia näppäimistön pikanäppäimiä kannattaa vilkuilla muistiin jo ennen videon tekoa. Esimerkiksi valinnan tyhjentäminen cmd-d:llä ei ollut tuttu, vaan minun täytyi klikata se valikosta videon teon aikana.
• Kannattaa harjoitella myös eri tasojen (layer) käyttöä etukäteen. Minulla oli kyllä tarkoituksena niitä käyttää, mutta eihän sitä yhtä aikaa puhuessa ja piirtäessä kaikkea voi muistaa.
• Jos kännykän hälytys soi videon tekemisen aikana, siitä voisi myös mainita ääneen videolle. Parempi tietysti, että häiriötekijät olisi suljettu jo valmiiksi pois eli kaikki (pika)viestimet kiinni tai äänettömälle videon teon ajaksi!

Sellaista tällä kertaa. Kuten jo aiemmin totesin, niin kommentoi ihmeessä!

Päivitin muutama päivä sitten sivuston sivupalkkiin näkyville Twitter-palvelussa julkaisemani viestit. Huomasin, että tulee hirveän harvoin kirjoitettua blogimerkintöjä, mutta sen sijaan IRC:ssä ja Twitterissä tulee jaettua mietteitään nykyisin enemmän. Ajattelin, että sivuille saisi edes jonkin verran sisältöä sillä, että Twitter-viestit näkyvät suoraan joka sivulla, vaikka uutta sisältöä ei muuten välttämättä olisikaan.

Tänään huomasin, että unohdin päivityksen tuoksinassa lisätä uuteen sivupalkkiin aiemmin sivupalkissa olleen hakukentän. Lisäsin sen nyt takaisin samalla kun aloitin uusien blogimerkintöjen luonnostelua. Vanhoja sisältöjä on nyt taas helpompaa hakea, kun ei tarvitse käyttää erillistä hakukonetta.

Jyväskylässä järjestettiin 1.-3.3.2013 digitaalisen tekemisen festivaali Instanssi. Olin mukana viikonlopun ajan ja tein Jyväskylän yliopiston opiskelijamedia VisioTV:hen dokumentaarisen videon tapahtumasta.

Kyseinen video löytyy Youtubesta:

Dokumentista jäi puuttumaan tapahtumaan oleellisena osana kuuluvat demoskeneen liittyvät demokilpailut, joihin voi tutustua lisää Instanssin nettisivuilla tai Youtube-kanavalla.

Osallistuin VisioTV:n nimissä Summamutikka-nimiseen kompoon, ja tulin siinä neljännelle sijalle!

Tapahtuman kotisivut: https://instanssi.org/2013/
Kilpailujen tulokset: https://instanssi.org/arkisto/
VisioTV: http://visiotv.jyu.fi/