Osallistuin viime viikonloppuna, 25.–27.1.2013, järjestettyyn Finnish Game Jam 2013:een. Se on vuosittain pidettävä viikonlopun mittainen pelinkehitystapahtuma ja osa suurempaa Global Game Jamia, johon osallistui (ainakin vuonna 2012, jolta tilastoja on jo julkaistu) yhteensä maailmanlaajuisesti parisentuhatta pelin toteuttanutta tiimiä.

Tänä vuonna ensimmäistä kertaa Jyväskylässäkin järjestetyssä Game Jamissa tapasin uusia ihmisiä, söin sponsoreiden tarjoamaa pitsaa, saunoin, piirtelin grafiikkaa, tein peliä varten ääniä ja musiikkia sekä pidin muutenkin hauskaa melko lanimaisissa merkeissä.

Tiimissäni oli neljä jäsentä: minä, Sampo, Teemu ja Matti. Jättäydyin tällä kertaa suosiolla pois koodaajan hommista, sillä kaikilta muiltakin löytyi ohjelmointitaustaa ja ajattelin saavani enemmän aikaiseksi musa- ja graffapuolella, jos en kirjoittaisi lähdekoodia ollenkaan. Ryhmällämme oli melko rento ote pelin tekemiseen, ja suurin osa ajastamme meni uuden pelimoottorin, Unity3D:n, ominaisuuksiin tutustumiseen. Jossain määrin tuli turhankin aikaansaamaton olo, mutta toisaalta olen ihan tyytyväinen lopputulokseemme ja hieman erilaiseen tapaan viettää viikonloppu.

Tups : Happy Fun Land of Death

Pelimme aiheeksi valikoitui kaksintaistelupeli, ja lopputulos löytyy osoitteesta http://globalgamejam.org/2013/tups-happy-fun-land-death. Tups : Happy Fun Land of Deathissa kaksi pelaajaa mittelee keskenään satunnaisilla lyöntivuoroilla. Pelin idea lähti vuoropohjaisuudesta ja tämän vuoden Game Jamissa teemana olleesta sydämenlyönnistä, jonka tahtiin lyöntivuorot vaihtuvat. Molemmat pelaajat näkevät kolme seuraavaa lyöntiänsä etukäteen, ja toista pelaajaa kohti kannattaa syöksyä silloin, kun itse on lyöntivuorossa. Sydämeen liittyvänä asiana söötit hahmot vuotavat myös paljon verta. No hei, miksipä ei, kun löysimme teon aikana Unityn valmiit partikkeliefektit?

Linkkejä

• Finnish Game Jam 2013
• Global Game Jam

Loppusanat

Ei muuta kuin ensi vuonna uudestaan! Ja jos tässä vapaa-ajalla ehtisi, niin voisi tehdä myös Instanssi 2013:een jonkin uuden pelin. Sinne nimittäin tulee pelinkehityskilpailu!

Tuli tänään tehtyä ruoaksi kinkku-raejuusto-täytteistä pannarirullaa. Tässä blogimerkinnässä kerron ohjeen neljän hengen annokseen (= yksi pellillinen). Tarjoiluehdotuksessani mainittua salaattia varten en erikseen ohjetta kirjoittanut, mutta pääasia tässä onkin tuo itse rulla.

Pannaritaikina:

• 2 munaa
• ½ litraa maitoa
• 2–2½ dl vehnäjauhoja
• ½ tl suolaa
• ½ dl sulatettua rasvaa
• ½–1 tl vanilliinisokeria tai sokeria

1. Sekoita kananmunat, vehnäjauhot, maito ja sulatettu rasva taikinakulhossa.
2. Mausta suolalla ja halutessasi ripauksella vanilliinisokeria.
3. Suojaa uunipelti leivinpaperilla ja kaada taikina sille.
4. Paista 225°C:ssa 15–20 minuuttia.

Täyte:

• 1 suuri sipuli
• 250 g kinkkusuikaleita
• 200 g raejuustoa

1. Pilko sipuli pieniksi kuutioiksi ja ruskista korkeareunaisella pannulla pienessä määrässä öljyä.
2. Lisää kinkkusuikaleet ja paista sillä välin kun taikina on uunissa.
3. Sekoita loppuvaiheessa joukkoon raejuusto. Pyri jättämään raejuustopurkin neste pois.

Rullaaminen:

1. Nosta uunipelti pannareineen pois uunista.
2. Lisää pannulla kuumentamasi täyte tasaisesti pannukakun päälle. Jätä yhdelle sivulle noin viiden senttimetrin suikale ilman täytettä.
3. Kääri pannari rullalle täytteettömän suikaleen vastapuolelta aloittaen. Leivinpaperia kannattaa käyttää tässä vaiheessa apuna. Täytteetön osa jää lopuksi pohjalle.

Pinnalle:

• 2–3 dl juustoraastetta

1. Ripottele rullan päälle raastettu juusto.
2. Paista rullaa uunissa noin 200°C:ssa kunnes juusto on sulanut sopivasti rullan päälle.

Tarjoa lämpimänä tuoreen salaatin kera.

Huomasinpa juuri, että yksi merkinnöistäni Kanadan-matkan alkupäästä oli jäänyt julkaisematta. Julkaisin sen päivämääräjärjestyksessä oikeaan väliin, joten käykäähän vilkaisemassa: Kurssin alkamispäivä Kanadassa 2.7.2012. Pahoittelut erheestä! 🙂

Näppäimistöprojektini eteni eilisen aikana prototyyppiasteelle. Tein nimittäin kaverini kanssa verolevylle multimedianäppäimistön!

Sain aiemmin kaveriltani Jaakko Vallolta Cherry MX Clear -näppäinkytkimiä ja satunnaisia näppäinhattuja projektiani varten. Jaakko itse on rakentelemassa GKOS-chording-näppäimistöä. Nyt saamani kytkimet pääsivät oikeaan testikäyttöön, kun rakensimme Vili Peipon kanssa niistä 8-nappisen näppäimistön.

Illan projekti alkoi näppäinkytkinten paikkojen poraamisella verolevylle. Ne viimeisteltiin Dremel-monitoimityökalulla ja viilalla. Seuraavaksi kiinnitettiin vanhasta NGS:n näppäimistöstä otettu kontrolleripiiri levylle pienten korokkeiden varaan ja piirrettiin tietokoneella siisti versio tulevasta kytkentäkaaviosta. Olin tutkinut xev-ohjelman avulla aiemmin näppäimistömatriisin rakenteen, josta poimimme pelkät multimediapainikkeiden paikat.

Lopputuloksen paketoin kotona ylimääräisenä olleeseen sopivan kokoluokan pahvilaatikkoon. Huomaa pahvilaatikossa olevan tarran teksti! Se jaksaa hauskuuttaa itseäni yhä.

Kuvissa näkyvät näppäinhatut eivät tietystikään ole pysyvä ratkaisu, mutta ajavat asiansa. Voisi tutkiskella, josko verkosta löytyisi edullisesti Cherry MX -kytkimiin sopivia keskenään jopa identtisen muotoisia näppäinhattuja. Sellaiset kauppojen kassoilla käytettävät läpinäkyvät hatut, joihin voisi tulostaa paperilappuselle toimintojen nimet, olisivat kätevät.

Multimedianäppäimistöprojekti antoi hyvää esimakua siitä, millaista olisi tehdä kokonainen näppäimistö samanlaista tekniikkaa hyväksikäyttäen. Se olisi työlästä ja koekytkentälevy saattaisi juuri ja juuri kestääkin kokonaisen näppäimistön vaatiman rei’ittämisen. Kovin vahva rakenteena se ei kuitenkaan olisi, ja kotelointia pitäisi miettiä tarkemmin.

Ehkä helpompaa olisi tilata piirilevy valmiina tehtaalta kuten ErgoDox-projektissa on tehty. Kyseisessä näppäimistössä olisi kieltämättä hyvä pohja omallekin tuotokselle. Tarvitsisin vain enemmän näppäimiä, mikä tietysti onnistuisi valmiita avoimen lisenssin ErgoDox-mallitiedostoja muokkaamalla. Hienoa avoimuutta! On erittäin hienoa, että ihmiset jakavat kokemuksiaan elektroniikkaprojekteista – ja siksipä oikeastaan tämäkin blogikirjoitus on tehty.

No niin, matkapäiväkirja on blogimerkintöjen osalta ohitse. Kiitokset kaikille lukijoille – palailen jälleen teknisemmistä asioista kirjoittamisen pariin. Jos aikaa ja intoa riittää, lisäilen vielä aiempiin merkintöihin muutamia kuvituskuvia, mutta näillä näkymin kertomukset Kanadan-matkasta olivat tässä. *kiittää ja kuittaa*

Matkan inspiroimana päätin tehdä blogiini lyhyen ohjeen, kuinka langallisen verkon voi jakaa Windows 7 -käyttöjärjestelmää ajavalta tietokoneelta iPad 2:lle. Windows-tietokoneen täytyy olla yhdistettynä langalliseen verkkoon (eli ei WLAN:lla!), jotta se voi jakaa WLAN-korttinsa avulla nettiä eteenpäin iPadille.

1. Valitse tehtäväpalkin ilmaisinalueelta (kellon viereltä) verkon symboli hiiren ensimmäisellä painikkeella ja valitse “Open Network and Sharing Center“. Samaan paikkaan pääsee myös Control Panelista (Ohjauspaneeli)
   

   Ilmaisinalueen kuvakkeita

   

   Network and Sharing Center -ikkuna

2. Valitse “Set up a new connection or network”
   

   Valitse verkon tyyppi -ikkuna

3. Valitse tyypiksi ns. ad-hoc-verkko eli “Set up a wireless ad hoc (computer-to-computer) network”
   

   Tarvittavat asetukset: verkon nimi, WEP, 26 merkkiä pitkä salasana

4. Vaihda verkon nimeksi haluamasi nimi. (Tällä tunnistat oman verkkosi iPadilla langattomia verkkoja etsiessäsi.)
5. Vaihda salaukseksi WEP. Harmittavasti iOS (4.3.3) ei ymmärrä WPA2-salausta, joka olisi huomattavasti turvallisempi vaihtoehto.
6. Keksi 26 merkkiä pitkä salasana, joka koostuu numeroista [0-9] ja merkeistä [a-f] (eli yksinkertaisesti sanottuna mukana saa olla merkkejä seuraavasta joukosta: 0123456789abcdef)
7. Valmis! Yhdistä verkkoon iPadillasi.