www.kammo.net

Blogi

iMac8,1 (early 2008, 20″) -tietokoneen korjaaminen

22. kesäkuuta 2016

Minulla on vuosimallia 2008 oleva 20-tuumaisella näytöllä varustettu iMac, jonka käyttö oli jäänyt hyvin vähälle. Koko kone tuntui erittäin hitaalta, ja uusimmat MacOS X -käyttöjärjestelmät eivät pyörineet kunnolla. Olin jo pari kertaa avannut laitteen ja vaihtanut kiintolevyn uuteen, sillä ne hajoilivat kuumuuden vuoksi. Alkujaan ostin koneen 320 gigatavun kokoisella levyllä. Sitten vaihdoin laitteeseen 1 teran levyn ja myöhemmin 500-gigaisen mallin.

iMac8,1-all-in-one-tietokone 20-tuumaisella näytöllä

Viimeisin pyörivä kiekko ei vielä ollut hajoamassa, mutta koska kone tuntui edelleen tahmailevan, päätin kokeilla SSD-levyyn vaihtamista. Ostin 240 gigan kokoisen Intel UV400 -SSD-levyn ja aioin vaihtaa sen iMacin sisälle. Ostin sellaisen mallin, jossa tuli mukana kehikko, jolla kaksi-ja-puolituumaisesta levystä saisi 3,5-tuuman paikkaan sopivan.

Ennen asennukseen ryhtymistä ajattelin vielä vilkaista netistä huomioita, mitä kannattaisi muistaa koneen avaamisessa ja SSD:hen vaihtamisessa. Tiesin jo, että oma iMaccini olisi sen verran vanha, mutta kuitenkin samalla sen verran moderni Intel-pohjainen, että siihen kävisi mikä vain uusi SSD-levy. Lämpötilasensorikin on erillinen eikä levyn tarvitsisi olla Apple-brändätty sisäisellä lämpötilasensorilla varustettu. Löysin videon, jossa mainittiin, että yleensä 2,5″->3.5″-adapterit eivät yleensä ole yhteensopivia iMac-koneiden kanssa, koska niissä uusi pienempi levy on kehikon keskellä niin, että SATA- ja virtaliittimet eivät olekaan samassa nurkassa kuin tavallisissa fyysisesti isommissa levyissä.

Olipa hyvä, että vilkaisin vielä ohjeita ennen asennuspuuhiin ryhtymistä!

Uuden kehikon valmistaminen itse

No, mikäs sitten avuksi, kun mukana tullut kehikko ei ollutkaan järkevä ratkaisu? No tietysti 3D-tulostaminen!

Hain Thingiversestä muutamilla eri hakusanoilla, ja löysin käyttäjän ramai suunnitteleman version kiintolevykehikosta. Siinä oli oikein Apple-logon muotoinen reikäkin, vaikka koko kehikko olikin tulossa koneen sisälle, mistä sitä ei lopulta kukaan näe.

harmaasta muovista tulostettu kiintolevykotelo Apple-logolla. SSD-kiintolevyssä tarra "käyttöön 18.6.2016"3D-tulostettu iMac-kiintolevykotelo toisesta suunnasta. SSD-levyn teksti Kingston sekä logo näkyvät hyvin.

Tulostin kotelon läpinäkyvän harmaasta PLA-muovista, joka toivottavasti kestää kotelon sisällä kuumuutta sen verran, että pysyy hyvin paikoillaan eikä sula muodottomaksi. Ainakin tämä valmis adapteri oli nyt sellainen, että sen avulla kiintolevyn liittimet sai tasan samaan kohtaan kuin missä ne olivat edellisessäkin levyssä. Kuvista näkee myös kuinka lyhyet piuhat SATA- ja virtaliittimissä on käytännössä. Nepä eivät olisi yltäneet läheskään kohdilleen, jos olisin käyttänyt tavallista kehikkoa. Lopullisesta asennuksesta en ottanut kuvaa, mutta vastaava löytyy tuolta aiemmin linkkaamaltani Thingiverse-sivulta. Samalla sivulla voi myös pyöritellä tuota 3D-mallia suoraan selaimessa.

Koneen kotelon avaamiseen käytin iFixit-sivuston kuvallista ohjetta, sillä olin avannut laitteeni jo useamman kerran ja tarvitsin vain muistutusta siitä, missä järjestyksessä mikäkin ruuvi kannatti avata. Joskus aiemmin katsoin avaamisen ohessa jonkun muun tekemää Youtube-videota aiheesta. Kannattaa etsiä sellainen video, jossa laite on tasan sama kuin mitä itselläkin, niin ei tule yllätyksiä esimerkiksi eri kokoja olevien laitteiden ruuvien sijainneista tai muista vastaavista seikoista.

imukuppi ja sen pahvilaatikko

Lidlissä oli joskus Powerfix-tuotemerkillä myytäviä imukuppeja, joita käytin lasin irrottamiseen. Koko kone kun on paketoitu niin, että ulos ei näy yhtäkään ruuvin kantaa, vaan lasi on kiinni vahvoilla magneeteilla ja vasta sen alta paljastuu kasa Torx 8 -ruuveja. Tai no – kyllä RAM-muistin luukku on tavallisella Phillips-ruuvilla kiinni, koska se on virallisesti ainoa osa koneesta, jonka käyttäjä voi itse vaihtaa. Imukuppien lisäksi avaamiseen tarvitsee Tx8- ja Tx6-meisselit.

Mitä jäi käteen?

Kone nopeutui SSD:n ansiosta huomattavasti. Nyt käynnistyminen kestää ~22 sekuntia aiemman lähes minuutin sijaan. Snow Leopard -käyttöjärjestelmä, jonka koneeseen asensin, on ainakin vielä mukavan nopea. Olisin muuten myynyt koko koneen jo pois, mutta tarvitsen vielä mäkkiä, koska käytän yhä paria ohjelmaa, joiden lisenssejä ei saa siirrettyä esim. Windowsiin. Noista ohjelmista mainittakoon, että Flash CS4, jota käytän silloin tällöin vektorigrafiikan piirtelyyn, käynnistyy reilussa 7 sekunnissa, ja Photoshop Elements 6:lla käynnistysaika on alle 4 sekuntia. Ei mitenkään pahoja odotusaikoja.

Tuosta Kingstonin paketista jäi nyt käyttämättä tuo mukana tullut adapteripalikka sekä ulkoinen kuori 2,5-tuumaiselle levylle, jolla sisäisestä levystä saisi tehtyä ulkoisen USB-aseman. Jos joku tarvitsee tuollaisia, niin saa kysellä vaikkapa kommentoimalla tätä tekstiä tai ottamalla muuten yhteyttä.

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 2

15. maaliskuuta 2016

Omaa mekaanista näppäimistöä varten alkaisivat olla kaarevat näppäinsarakeosat valmiit! Piirsin näppäinhattuja varten merkintöjä tavalliselle A4-arkille ensin lyijykynällä luonnostellen ja sitten tussaten. Leikkasin neliöt irti ja kiinnitin ne yksitellen näppäinhattujen läpinäkyvän osan alle. Osasta jätin vielä mustan tussauksen pois, jotta merkintöjä on helppo vielä muokata.

näppäimistön fyysistä sommittelua. Molempien käsien näppäinryhmät omilla puoliskoillaan ja hiirilaite oikeanpuoleisen osan vasemmalla puolen.

Lähikuva vasemmasta puoliskosta:

Lähikuva vasemmasta näppäimistön puoliskosta.

Vasempaan puolikkaaseen on näillä näkymin tulossa muutama poikkeus tavalliseen ArkkuDvorak-asetteluun verrattuna. Escape-näppäin on heti A-kirjaimen vasemmalla puolella tabulaattorin alapuolella ja vasemmassa ylänurkassa näppäintä koristaa Linuxin Tux-maskotti. Näppäimen toiminnosta tulee siis se “Windows-näppäintä” vastaava. Nämä nyt ovat vain alustavia sijainteja, ja voivat vielä muuttua lopulliseen versioon.

Lähikuva oikeasta puolikkaasta:

Oikean käden puoli. Sisältää trackball-hiiren ja sille kaksi painiketta peukaloryhmän yläpuolella.

Oikealle puolelle pitää suunnitella kotelointia enemmän kuin vasempaan puolikkaaseen. Hiiren rullaa varten olisi tarkoituksena tehdä leveydeltään alkuperäisessäkin hiiressä olleen kokoinen reikä, jotta rullaa voi kääntää myös sivusuunnille (takaisin- ja seuraava-painikkeet). Se aiheuttanee pieniä ongelmia vieressä olevan trackball-pallon kanssa, koska sen ympärille taas pitäisi mahduttaa ympyrän muotoinen kiinnitysrengas.

Kuvia alkuperäisistä hiirien koteloinneista:

Logitech-rullahiiren päällimmäinen kerros koteloinnista. Ovaalin muotoinen reikä näkyy näppäinten välissäLogitech Trackman Marble MouseTrackman-hiiri, josta poistettu kiinnitysrengas pallon ympäriltäTrackman-hiiri, josta poistettu päälykuori

Vaihtoehtoja olisi joko hyödyntää vanhaa trackball-muovikotelointia sen verran kuin sitä olisi tarpeen käyttää ja sitten maalata se spraymaalilla tai sitten mallintaa vastaava osa ja tulostaa samanlaisesta muovista kuin mistä muutkin osat ovat. En halua palloa kiinteästi kokonaan kotelon sisään, koska sen alle ja erityisesti pallon metallisiin pidikenastoihin kertyy ajan saatossa likaa, jota pitää pystyä poistamaan helposti.

Jonkinlainen vaihtoehto tuolle paikalleen kierrettävälle ympyrän muotoiselle kiinnikkeelle voisi olla saranalla auki nouseva luukku, mutta en tiedä onko sellaista sen helpompaa toteuttaa.

Jos hiiren yläpuolelta ei mene liiaksi tilaa näppäimistökontrollerille, voisi osan erikoisemmista painikkeista lisätä vielä täysin muista irrallisina sinne. Esimerkiksi print screen -näppäintä tuskin tarvitsee kovin usein. Myöskään insert-painiketta ei ole vielä tällä hetkellä missään. Joissain tilanteessa niiden kanssa on kyettävä painamaan jotain muutakin näppäintä, esim. shiftiä tai alt:ia, joten niille olisi siinä mielessä mukavaa olla omat painikkeensa eikä niitä välttämättä saa yhdistettyä kovin kätevästi.

F1-F12-näppäimet tulevat näillä näkymin painamalla yhtä aikaa painiketta Fn ja vastaavaa numeroa, tosin F12:lle täytynee varata tila aivan oikeasta ylänurkasta, jotta se olisi jokseenkin looginen. F11 menee todennäköisesti vielä ihan hyvin tuon numerorivin jatkeeksi ilman, että se tuntuu epäloogiselta.

Nuolinäppäimet aion niin ikään piilottaa Fn-painikkeen alle. En ole vielä varma onko ylösalainen T:n muotoinen asettelu niille paras. Todennäköisesti se ainakin olisi loogisen tuntoinen sormille, koska pystyrivien napit ovat tasan kohdikkain. Veikkaan, että haluan nuolinäppäimet painikkeiden H, T, N sekä C:n kohdille. Ne ovat siis oikean käden sormien tavallisen pitopaikan kohdalla.

Kuinka liittää puolikkaat toisiinsa?

Olen miettinyt vaihtoehtoja, joilla voisin liittää näppäimistön puolikkaat toisiinsa. Halvin ja helpoin ratkaisu on sijoittaa näppäimistön kontrolleri toiseen puolikkaista ja vetää sitten puolikkaiden välille sopiva määrä kaapeleita, jotta näppäimistön lukemista varten saa aikaiseksi matriisin. Sellainen tarvitsee yhden johtimen jokaista pysty- ja vaakariviä kohden eli jos kontrolleri olisi oikealla, vasempaan puolikkaaseen tarvitsisi vetää perusnäppäimiä varten 6*5kpl piuhoja. Lisäksi tarvitaan peukkuryhmää varten joitain kaapeleita, mutta määrä tarkentuu kunhan päätän peukalonäppäinten sijainnit ja lopulliset määrät tarkemmin.

Minulla olisi esimerkiksi vanhoja IDE-lattakaapeleita sekä lattamallisina että matkan varrelta kasaan pyöritettyinä. Yhdessä sellaisessa taitaisi mennä 39 kapppaletta johtimia, eli sellainen yksinään voisi jopa riittää.

Toinen vaihtoehto olisi lisätä toiseenkin puolikkaaseen enemmän “älyä” ja käyttää signaalin lähettämiseen ja vastaanottamiseen jonkinlaista erillistä mikrokontrolleria. Tällöin välikaapelina voisi käyttää tavallista Ethernet-kaapelia ja RJ45-liittimiä. Tosin silloin voisi olla vaarana, että joko itse tai joku muu työntäisi vahingossa lähiverkon reitittimeen kytketyn kaapelin näppäimistöön, mutta se ei toisaalta taitaisi olla kovinkaan realistinen ongelma. Ei ainakaan sitten, jos liittimenä ei olisikaan juuri RJ45, vaan jokin muu. Esimerkiksi Katy 80CS -harrastelijanäppäimistö käyttää tämänkaltaista lähestymistapaa puolikkaiden liittämiseen.

En vielä ole päättänyt, haluanko käyttöön esimerkiksi jonkinlaisen Teensy-kontrollerin vai millä toteutan laitteeni näkymään tietokoneelle syöttölaitteena. Sille taisi olla olemassa valmiita ohjelmistoja näppäimistöjä varten, mutta pitää tutustua kuinka monta input-pinniä noissa on ja kuinka monta oikeasti tarvitsen.

Koristelu valoilla

Loppuosa kotelosta voisi olla muutakin väriä kuin tuota osittain läpinäkyvää harmaata, josta olen tulostanut näppäinsarakkeiden kaaret. Täytyy kokeilla, kannattaisiko kuoren sisään upottaa vielä muutama koriste-LED, jotta näppäimistön saisi hohtamaan pimeässä. Voisi olla ainakin laneilla tyylikäs ominaisuus, vaikka nimenomaan näppäinmerkintöjen lukuun ledeistä ei mitään hyötyä olisikaan. Valaistuksen voisi rakentaa täysin erillisenäkin. Sen ei välttämättä tarvitsisi olla yhteydessä itse näppäimistökontrolleriin mitenkään.

Kotelo voisi olla tyylikkään näköinen, jos tulostaisin sen kaksivärisenä niin, että siinä olisi jonkinlaisia futuristisia läpinäkyviä viivoja, jotka hohtaisivat valoa Tron-tyyliin, kun taas loppuosa olisi mattapintaisempaa.

Uusia kytkimiä

Kasa Cherry MX Red -kytkimiä

En malttanut odottaa, että tilaamani Gateronin Brown-kytkimet saapuisivat, joten ostin kaveriltani käytettyjä Cherry MX Red -näppäinkytkimiä kahdeksisenkymmentä kappaletta. Hän oli juottanut ne irti omasta näppäimistöstään, eli ne ovat käytettyjä, mutta vielä ihan käyttökunnossa. Vaikka en lopulta niitä käyttäisikään tähän näppäimistöön, voin rakentaa jäljelle jäävistä esimerkiksi pelkän numpadin tai makronäppäimiä sisältävän erillisnäppäimistön.

Näillä kytkimillä saan näppäinhatut ainakin fyysisesti kiinni sarakepalasiin yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi ja pääsen vähän testailemaan peukalonäppäinten sijainteja. Pelkillä näppäinhatuilla homma olisi ollut vaikeampaa.

Pitääkin muistaa jossain vaiheessa tilata diodeja näppäimistömatriisia varten, jotta pohjassa voi pitää useampaa näppäintä kerralla ja jotta kaikki rekisteröityvät oikein.

Oman näppäimistön rakentaminen

11. maaliskuuta 2016

Olen jo pitkään miettinyt ergonomisia näppäimistöjä ja myös kirjoittanut niistä tänne blogiin aiemmin. Esimerkiksi silloin, kun ensimmäistä kertaa suunnittelin kokonaan oman näppäimistön rakentamista ja näppäinasettelua, tai silloin, kun kokeilin ensimmäistä kertaa Maltron-näppäimistöä. Tähän mennessä homma on jo edennyt hieman pidemmälle: ostin nimittäin oman 3D-tulostimen ja olen muutamia osia näppäimistöä varten sillä tulostanutkin.

3D-tulostin Wanhao Duplicator 4S

Tulostimeni on Wanhao Duplicator 4S. Se on Makerbot Replicator -klooni kahdella suuttimella. Halusin valmiiksi kasatun, suhteellisen jämerästi koteloidun laitteen, jota voin kuitenkin parannella, jos sellaiselle tulee tarvetta. Muutamia pieniä modauksia olen jo Thingiverse-sivustolta ladannut ja tulostanut, mutta en mitään radikaalisti itse tulostinta tai sen tulostusjälkeä muuttavaa. Esimerkiksi SD-muistikorttipaikan vieressä olevalle aukolle olen tulostanut suojalevyn, jotta kortti ei vahingossa putoa koneen sisuksiin.

Näppäinhattujen tilaaminen

Tilasin aiemmin Massdrop-nimisestä palvelusta 10 kappaletta Cherry MX -näppäinkytkimiin yhteensopivia näppäinhattuja. Ne olivat sellaisia, joissa alaosa on mustaa muovia ja yläosa läpinäkyvä. Läpinäkyvän osan alle voi asetella paperilapun, johon on tulostettu (tai kirjoitettu käsin) näppäimen toiminto. Samanlaisia hattuja olen nähnyt lähinnä kauppojen kassapäätteissä, ja ajattelin testata muutamalla kappaleella, soveltuisivatko tuollaiset näppäinhatut omaan näppäimistöönikin. No soveltuvathan ne, ja ovat vieläpä hyvän näköisiä. Varsinkin aiemmin kasaamassani multimedianäppäimistössä, josta kirjoitin blogiin aiemmin, rivillinen näppäimiä näytti tyylikkäältä. Pitänee tulostaa tuollekin näppäimistölle oma muovinen kotelo jossain vaiheessa.

multimedianäppäimistö verolevylle koottuna. Näppäinhatuissa multimediapainikkeiden symboleja mustekynällä piirrettyinä (kelaus, stop, play, äänenvoimakkuus jne.)

Koska näppäinhatut olivat sopivat, tilasin niitä vielä lisää kymmenkertaisen määrän, kun Massdrop-sivustolla oli jälleen uusi kimppatilaus kyseisistä Relegendable keycaps -seteistä. Sadan kappaleen erä ylittääkin jo 22 euron tullausrajan, joten näppäinhatuista piti maksaa tullit ja 24% arvonlisäveroa. Jos olette koskaan miettineet, mihin kategoriaan muoviset näppäinhatut pitäisi merkitä tullausta varten, niin ainakin omani meni seuraavalla: 8473 30 80. Eniten huvittaa ryhmän nimi, joka alkaa kasuaalisti ydinreaktoreilla ja höyrykattiloilla:

  • XVI JAKSO KONEET JA MEKAANISET LAITTEET; SÄHKÖLAITTEET; NIIDEN OSAT; ÄÄNEN TALLENNUS- TAI TOISTOLAITTEET, TELEVISIOKUVAN TAI -ÄÄNEN TALLENNUS- TAI TOISTOLAITTEET SEKÄ TÄLLAISTEN TAVAROIDEN OSAT JA TARVIKKEET
    • 84 RYHMÄ YDINREAKTORIT, HÖYRYKATTILAT, KONEET JA MEKAANISET LAITTEET; NIIDEN OSAT
      • 8473 Osat ja tarvikkeet (muut kuin suojuspeitteet, kantolaukut ja niiden kaltaiset tavarat), jotka soveltuvat käytettäviksi yksinomaan tai pääasiallisesti nimikkeiden 8469-8472 koneissa :   (TN701)(TN702)
        • 8473 30 nimikkeen 8471 koneiden osat ja tarvikkeet :
          • 8473 30 80 muut

Trackball-hiiri ja rulla

Päätin, että haluan näppäimistööni sisäänrakennetuksi trackball-hiiren. Olen jo pitkään käyttänyt Logitech Marble Mousen kaltaisia osoitinlaitteita, joissa itse hiiri ei liiku mihinkään, vaan sormilla pyöritellään isohkoa palloa. Löysin kirpparilta muutamalla eurolla PS/2-liitännällä varustetun Logitechin peukalopallohiiren, jonka päätin ottaa uusiokäyttöön. Peukalolla pyöriteltävä hiiren pallo ei ole tietääkseni kovinkaan ergonominen, vaikka valmistaja sellaisena sitä markkinoikin, mutta jos siirrän sen omassa näppäimistössäni ylemmäs etu- ja keskisormilla käytettäväksi, niin ehkä homma voisi toimiakin. Peukalolle jäisi sitten tilaa enter-, backspace- yms. näppäimille pallon alapuolelle.

Peukalo-trackball-hiiressä ei valitettavasti ollut valmiiksi vieritysrullaa, vaikka uudemmissa malleissa sellaisia on näkynytkin. Satuin kuitenkin dyykkaamaan roskiksesta kannettaville tietokoneille (tai lapsille?) tarkoitetun pikkuruisen USB-hiiren, josta löytyy rulla. Piirilevy kyseisen hiiren sisällä on sopivan pieni, jotta voin ahtaa sen sellaisenaan trackball-hiiren piirilevyn viereen ja saada sen avulla käyttööni myös rullan. Tällainen ratkaisu on aika karski, mutta se ainakin toimii suhteellisen helposti eikä minun tarvitse pohtia, kuinka näppäimistökontrollerin saisi näkymään yhtä aikaa näppäimistönä sekä hiirenä. Tarvitsen vain sopivan USB-hubin, jonka voin ahtaa koko näppäimistön sisälle, eli kun lopullisen tuotteen kytkee lopulta tietokoneeseen, näkyykin yhden syöttölaitteen sijaan kolme: näppäimistö, hiiri ja hiiri.

Tässä pari kuvaa nykyisestä protoilusta. Lainasin multimedianäppäimistöstäni pari Cherry MX -kytkintä ja aiemmin tilaamiani hattuja. Oikeasti näppäinten paikoille tulee siis ihan muita merkkejä kuin kuvissa näkyvät kelausnapit. Hiiren painikkeille pitää vielä muistaa varata tilaa, samoin kuin peukalonappien ryhmälle.

näppäimistö, trackball ja rulla näppäimistö, trackball ja rulla 2

Näppäinsarakkeet valmiista mallista

Näppäimistön näppäinsarakkeet ovat Thingiversestä tuotteesta 918554 Curved keyboard käyttäjältä salt950. Lisenssi hänen näppäimistönsä osien käyttöön on CC-BY-SA (tekijä mainittava, jaettava samoin ehdoin ilmaiseksi) eli omankin näppäimistöni piirustukset löytynevät Thingiversestä myöhemmin samalla lisenssillä. En kuitenkaan taida tehdä omaan näppäimistööni noita valmiiksi tarjolla olevia kuoria, sillä en pidä peukalonappien pohjapalikan ulkonäöstä ja tarvitsen ainakin toiseen puolikkaaseen hiirelle tilaa. Hienoa kuitenkin, että joku on keksinyt toteuttaa näppäimistön tällä tavoin palasissa. Itselleni ei varmaankaan olisi tullut mieleen rakentaa laitetta erillinen pystyrivi kerrallaan, vaikka idea on nerokas. Nyt voin säätää eri sormille nämä kaarevat näppäinsarakkeet juuri sopiville kohdille, ja lopputuloksen voi yksinkertaisesti liimata kasaan. Voin myös suunnitella ulkokuoret sen mukaan, miten osa palikoista on edempänä ja osa taaempana, jolloin lopulliseen laitteeseen ei juuri jää liimalla täytettyjä aukkojakaan.

Tällaisen yksittäisen näppäinsarakkeen tulostamiseen menee noin viitisen tuntia täydellä tarkkuudella (0.1mm kerroskorkeus ja tarpeeksi hitaasti tehty täyttö). Päädyin tulostamaan osat osittain läpinäkyvästä harmaasta muovista. Alla olevassa kuvassa näkyy myös erilaisia Cherry MX -näppäinhattuja. Vaaleansininen hattu on itse tulostettu.

Näppäimistösarake ja muutamia erilaisia Cherry MX -näppäinhattuja

Näppäimistöasettelu

Tässä vielä aiemmasta blogailustani näppäimistöasettelu, jonka kaltaista olen pohtinut käytettäväksi tulevassa näppäimistössäni:

Näppäinhattuja lattialla dvorak-näppäimistöasetelman mukaisesti niin, että myös peukaloille on näppäimiä.

Nuolinäppäimet eivät ainakaan tuohon keskelle jää, mutta jotain kuvan kaltaista asettelusta olisi tulossa. Ehkä nuolet olisivatkin alimmalla rivillä vierekkäin vähän Kinesis-näppäimistön tyyliin, ehkä jossain muualla tuossa tutussa käänteisen T:n muotoisessa järjestyksessä. Ainakin yksi hyvä puoli lisää siinä, että päädyin helposti uudelleennimettäviin näppäinhattuihin. Vielä on tosin kysymysmerkkinä se, miten toteutan nuo peukalopainikkeet. Yksi vaihtoehto voisi olla liimata suoraan noita vanhan perusnäppäimistön nappeja peukalonapeiksi. Toimisivatkohan nuolinäppäimet rannetukimuovin sisään osittain upotettuina niin, että niitä ei painaisi vahingossa, mutta tarkoituksellinen käyttö olisi kuitenkin helppoa?

Tarvitsisin yhä hyvän protoilutavan, jolla testata kolmiuloitteisia muotoja ja ergonomisia sijainteja näppäimille. Jonkinlainen muovailuvaha voisi olla hyvä. Askarteluliikkeistä saattaisi saada jonkinlaista massaa, jolla testailla asioita, mutta en ole saanut aikaiseksi hankkia sellaista.

Ai niin. Minulla olisi myös mahdollisuus ottaa käyttöön yksittäinen jalkapoljin. Sen saisi 1/4 tuuman liittimellä (tai vaihtoehtoisesti jos vaihdan liittimen niin 3.5mm:n plugilla) kiinni joko näppäimistöön tai radioamatööriasemani radioon. En kyllä ole keksinyt tietokoneen käyttämiseen liittyvää järkevää käyttöä polkimelle, mutta joksikin näppäimeksi se olisi mahdollista lisätä.

Jos näppäinkytkimiä riittää, niin voisin toteuttaa myös laitteistotasolla eri näppäimistökarttojen vaihtopainikkeet. Qwerty ja Dvorak voisivat olla molemmat tuettuja jo laitteistossa niin, että voisin ottaa näppäimistön käyttöön millä tahansa koneella ilman, että minun tarvitsisi vaihtaa asettelua ohjelmiston puolelta suomalaisesta qwertystä pois. Silti voisin kirjoittaa tutulla ArkkuDvorak-asettelulla, koska näppäimistöni kertoisi näppäinkoodit tietokoneelle sopivasti. Olen ajatellut, että painikkeet voisivat olla myös mekaanisilla kytkimillä, mutta jossain syvennyksessä piilossa. Järkevämmän asetuksesta tosin taitaisi saada sillä, että käytössä olisi sellainen pieni dippikytkin, joka olisi fyysisesti eri asennossa riippuen halutusta näppäinasettelusta. Senkin saisi piilotettua johonkin näppäimistön taakse tai jopa pohjaan kuten kaupallisessa Maltronin valmistamassa näppäimistössä.

 

Salasanoista

29. tammikuuta 2015

Yle Kioski julkaisi 28.1.2015 netissä jutun Tarinoita salasanojen taustalla: “Ihmiset ovat ihmetelleet, kenen miehen nimi on salasanassani”, johon oli kerätty ihmisten salasanojen muodostamisiin liittyviä tarinoita.

Ensimmäinen tarinoista on pelottava. Siinä tarinan lähettänyt lukija kertoo, että käyttää käytännössä samaa salasanaa kaikkialla ja että sen on alun perin keksinyt vuonna 1996 nettiliittymän tietokoneeseen asentanut mieshenkilö. Pahinta tarinassa on kohta “Ihmiset, joille olen salasanani kertonut, ovat ihmetelleet, miksi salasanassani on miehen nimi ja kuka tämä mies on.”

EEEIIII NÄIN!

Salasanoja ei koskaan pidä kertoa muille. Edes työpaikan, pankin tai muun vastaavan organisaation tietohallinto ei koskaan tarvitse käyttäjien henkilökohtaisia salasanoja, vaan ylläpitäjät pääsevät kaikkiin tietoihin käsiksi erillisellä pääkäyttäjän salasanallaan. Salasanat ovat salassapidettävä asia eivätkä kahvipöytäkeskustelun aihe.

Sarjakuva kahvipöydän ääressä: "Itsehän käytän salasananani lemmikkikilpikonnani nimeä. Muistattehan Uolevin? Saimme sen talouteemme vuonna 2007, joten salasanani kaikkialle on uolevi2007. Mites teillä?"

Salasanaansa ei siis saa kertoa yhtään kenellekään. Ei varsinkaan silloin, jos käyttää samaa salasanaa sähköpostiin, Facebookiin ja työpaikan tietojärjestelmiin. Jos yksikin palveluista murretaan ja siellä käytetty salasana päätyy rikollisen tai muutoin pahaa haluavan käsiin, on identiteettivarkaus todella helppo toteuttaa. Toisen ihmisen elämän voi pilata netissä hyvinkin helposti lukitsemalla oikean omistajan ulos palveluista ja käyttämällä tunnuksia vahingollisten viestien lähettelyyn.

Suositukseni salasanojen hallinnointiin

Vielä ei olla tilanteessa, jossa jokaiseen nettipalveluun kirjauduttaisiin kaksivaiheisella kirjautumisella. Salasanojen käyttö on siis vielä väistämätöntä, joten ihmiset käyttävät sellaista salasanaa, jonka muistavat helposti. Toisin sanoen siis samaa salasanaa kaikkialla.

Suosittelen ottamaan käyttöön salasanamanageriohjelman. Se on ohjelma, joka luo jokaiseen palveluun oman salasanansa, esimerkiksi yli 20 merkkiä pitkän satunnaisen merkkijonon, ja muistaa ne käyttäjän puolesta. Käyttäjän tarvitsee muistaa vain yksi ainut salasana – se jolla managerointiohjelmaan kirjaudutaan!

Vaihtoehtoja ohjelmaksi on useita. Esimerkiksi seuraavat ovat suosittuja:

Kaikista mainituista ohjelmista löytyy toiminto, jonka avulla nettisivustoille voi kirjautua automaattisesti yhdellä klikkauksella tai pikanäppäimellä, kunhan salasanamanageriin on kirjauduttu sisälle sen omalla salasanalla.

Kaksi jälkimmäistä ohjelmaa, LastPass ja F-Secure Key, ovat sellaisia, joista kuukausimaksua maksamalla saa käyttöönsä salasanatietokannan automaattisen synkronoinnin eri laitteiden välillä.

Lisäturvaa saa myös manageriohjelmien mahdollisuuksista käyttää kertakäyttöisiä tunnuslukulistoja nettipankkien tyyliin. Kannattaa kuitenkin tutustua eri vaihtoehtoihin ja valita itselleen ominaisuuksiltaan sopivin vaihtoehto. Joka tapauksessa mikä tahansa salasanamanageri turvallisemmalla kirjautumissalasanalla on parempi vaihtoehto kuin käyttää samaa salasanaa kaikkialla!

Jonotuskolmio opetukseen

25. helmikuuta 2014

jonotuskolmio tietokoneen keskusyksikön päällä. Esillä keltataustainen sivu tekstillä "Apua, kun ehtii"A4-paperi, jossa liikennevalot punainen, keltainen, vihreä. Punaisella taustalla teksti "KIIRE!", keltaisella "Apua, kun ehtii", vihreässä ei tekstiä.

Olemme käyttäneet Jyväskylän yliopistossa Tietotekniikan laitoksen kursseilla opetuksessa jonotuskolmioksi nimettyä apuvälinettä. Sen avulla tietokoneluokassa näkee, kuinka monella opiskelijalla olisi tarvetta avulle ja kuinka monella tarve on akuutti. Näin ohjaajat voivat siirtyä neuvomaan ensisijaisesti sellaisia, jotka eivät omasta mielestään pääse tehtävissä eteenpäin ilman apua.

Jonotuskolmiota käyttämällä opiskelijoiden ei tarvitse erikseen viitata tai kiinnittää suullisesti ohjaajan huomiota, vaan he voivat jatkaa tehtävän yrittämistä, ja ohjaaja saapuu paikalle mahdollisimman pikaisesti.

Liikennevalojen mukaan värjätyt jonotuskolmion sivut kertovat avun tarpeesta. Punainen tarkoittaa kiirettä, keltainen lievempää avuntarvetta ja vihreä kuvastaa sitä, että kaikki on kunnossa. Vihreässä osassa ei ole tekstiä lainkaan, jotta punainen ja vihreä eivät menisi punavihervärisokeilla sekaisin.

Historiaa

Idea jonotuskolmioon lähti omasta ajatuksestani, että tietotekniikan opettajalla pitäisi olla tekninen apuväline, jonka avulla oppijat voisivat viitata virtuaalisesti. Kokonaiset oppimisympäristöt olisivat kuitenkin olleet liian raskaita tällaiseen luokkahuonekäyttöön, joten tein PHP:lla nopean nettisivupohjaisen prototyypin, jossa nimen kirjoittamalla ja nappia klikkaamalla pääsi mukaan “viittausjonoon”. Opettajana pystyin poistamaan jonosta jo käsitellyt joko tietokoneella tai mobiililaitteella, ja listauksen jonon tilanteesta pystyi heijastamaan videotykillä myös luokan eteen.

Joskus parhaat toteutukset ovat kuitenkin aivan perinteisiä, ja minulle ehdotettiinkin fyysisen version tekemistä.

Tein Photoshopilla A4-kokoisen kuvan, joka tulostetaan ja taitellaan kolmeen osaan. Versio ei ole täydellinen, joten jos aiot tehdä tai teettää painossa samanlaisia jonotuskolmioita, kannattaa tehdä kokonaan oma kuva. Jako ei ole tasan kolmeen, joten värialueet menevät hieman toisten sivujen puolelle, jos taitoksista tekee tasan symmetriset. Tämä versio ei siis sovellu pikkutarkoille tai painossa valmiiksi taiteltavaan tulosteeseen, vaan on alun perin tarkoitettu kokeiluversioksi, joka lopulta jäikin käyttöön. Kolmiot kannattaa askarrella kasaan teipillä tai liimalla.

Ladattavat tiedostot

Jonotuskolmiotiedostot on lisensoitu CC0-lisenssillä public domainiin, eli niitä saa käyttää täysin vapaasti. Ei tietenkään haittaa, vaikka mainitsisit nimeni tiedostojen alkuperäisenä tekijänä.

Blogimerkinnän ensimmäinen kuva, jossa yksi kasatuista kolmioista näkyy tietokoneen keskusyksikön päällä, on CC-BY-lisensoitu, eli nimeni pitää mainita.

Shakkimaista peli-ideaa

16. helmikuuta 2014

Näin viime yönä unta, jossa pelasin vähän Shakin tai Tammen tyylistä peliä. Tein ruutukaappausvideon aiheesta.

Sama video on ladattavissa myös .MOV-tiedostona, jos Youtube-player ei toimi. (HUOM: Videossa soi kännykän muistutushälytys loppupuolella, älä anna sen häiritä.)

Peli-idea lyhyesti tekstimuodossa

Pelissä vuoroteltaisiin ruudukosta koostuvalla pelilaudalla. Laudalla olisi molemmilla pelaajilla omat yksittäiset nappulat sekä 2 kpl “vihollisnappuloita”, joita ei voi ohittaa. Omat hahmot liikkuvat vaaka- tai pystysuunnassa, viholliset kulmittain. Joka vuorolla pelaaja siirtää ensin omaa hahmoaan ja sen jälkeen toista vihollisnappuloista. Tavoitteena on käydä syömässä omalla pelaajalla pelilaudalle satunnaisesti ilmestyviä ruoka-annoksia. Mahdollisesti pelissä voisi olla vielä Shakista tuttu uhkaaminen vihollisnappulalla, mutta vain yhdellä mahdollisella uhkaajalla shakki-matin tekeminen ei olisi mahdollinen, joten hommaa täytyisi vielä pohtia. Ehkä muurina toimivat vihollishahmot riittävät?

Tuollaisessa ideassa olisi vielä varmasti paljon hiottavaa, mutta ajattelin jakaa sen videomuodossa blogissani, jotta siihen on helpompi linkittää esimerkiksi IRC:ssä keskustellessa. Puheella ja kuvan avulla selittäessä homma onnistuu kuitenkin nopeammin kuin pelkällä tekstillä.

Niin ja kyllä, järkevämpää tuossa videossa 1. pelaajalla olisi ollut siirtää reitin blokkaava vihollinen sinne aivan nurkkaan, mutta toisaalta joka tapauksessa toinen pelaaja olisi siirtänyt tuon toisen vihollisen 1. pelaajan eteen. Ehkä sen vuoksi sittenkin olisi kannattanut siirtää sitä ylempää vihua, jolla ei kyllä vielä ensimmäisellä siirrolla olisi saanut mitään estettyä, mutta toisella mahdollisesti kyllä. Pelitaktiikoita, ruudun kokoa ja sääntöjä pitää varmasti vielä hienosäätää.

Kommentteja saa lähettää tämän sivun alaosasta tai vaikka yksityisviestinä IRCnetissä nimimerkille Cornix. Kommentoin itse tälle sivulle, kuinka idea etenee, jos saan jatkettua sen kehittelyä.

Ruutukaappausvideon teosta opittua

Mitä opin itse ruutukaappausvideon teosta? Noh, ainakin seuraavia asioita:

  • Kannattaa valmistella videota sen verran, että harjoittelee ainakin videon alkua pari kertaa ilman tallennusta. Toisella kerralla voi jo tallentaakin, mutta asiat, joita ei välttämättä tajua ottaa huomioon, huomaa helpommin käytännössä hommaa tehdessä. Jos lyhyttä harjoituspätkää tallentaa, huomaa helposti, jos ääni säröytyy tai ei kuulukaan tarpeeksi hyvin.
  • Applen QuickTime Player (itselläni tätä kirjoittaessa versio 10.3) osaa tallentaa ruutukaappausvideota joko tietystä alueesta tai koko näytöltä. Ainakin MacOS X Mavericks -käyttöjärjestelmässä tämä toimii, Windows-versiosta en osaa sanoa. Joka tapauksessa tämä oli erittäin kätevää. Äänilähteenkin sai valittua helposti kaikkien koneeseen kytkettyjen laitteiden väliltä. Toinen vaihtoehto kokeilulistallani olisi varmaankin ollut ilmainen VLC Player.
  • Photoshopissa olisi voinut piirtää valmiiksi muutamia eri värejä kanvaasille. Olisi ollut helpompaa ja nopeampaa vaihtaa lennosta väriä pipettityökalulla kuin erilliseen ikkunaan avautuvalla värinvalintadialogilla – varsinkin, kun piirtolaitteessani on asetettuna pikanappi alt- eli opt-näppäimelle, jota pohjassa pitämällä voi käyttää kyseistä värin pikavalitsemistyökalua.
  • Tarvittavia näppäimistön pikanäppäimiä kannattaa vilkuilla muistiin jo ennen videon tekoa. Esimerkiksi valinnan tyhjentäminen cmd-d:llä ei ollut tuttu, vaan minun täytyi klikata se valikosta videon teon aikana.
  • Kannattaa harjoitella myös eri tasojen (layer) käyttöä etukäteen. Minulla oli kyllä tarkoituksena niitä käyttää, mutta eihän sitä yhtä aikaa puhuessa ja piirtäessä kaikkea voi muistaa.
  • Jos kännykän hälytys soi videon tekemisen aikana, siitä voisi myös mainita ääneen videolle. Parempi tietysti, että häiriötekijät olisi suljettu jo valmiiksi pois eli kaikki (pika)viestimet kiinni tai äänettömälle videon teon ajaksi!

Sellaista tällä kertaa. Kuten jo aiemmin totesin, niin kommentoi ihmeessä!

© Jouni Potila 2006-2016. Cornix@IRCNet, Cornix@IRC-Galleria. Blogiohjelmistona WordPress.