www.kammo.net

Blogi

3D-tulostimen hankkiminen oppilaitokselle

4. marraskuuta 2018

Minulta kysyttiin apua 3D-tulostimen valintaan eräälle koululle. Ajattelin, että koostan myös blogiini tekstin asiasta, sillä tulostimia varmasti harkitsee moni muukin oppilaitos ja olisi ihan hyvä, jos tietoa löytyisi myös suomeksi.

Olin aiemmin aktiivisesti mukana järjestämässä keskisuomalaisille nuorille peliohjelmointikursseja ja tietotekniikka-aiheisia kerhoja Jyväskylän yliopistolla. Kerhopäivinä tutustuimme mm. eri ohjelmointikieliin ja uusiin teknologioihin, ja 3D-tulostaminen oli yksi aiheistamme. Yliopiston IT-tiedekunnalla on MiniFactory 3 -merkkinen suomalaisen firman tulostin ja lisäksi toin käyttöön oman henkilökohtaisen Wanhao Duplicator 4S -tulostimeni.

Netistä löytyvät ohjeet ovat yleensä melko yleispätevät kaikenlaisille 3D-tulostimille, eli kannattaa oikeastaan ostaa sellainen, joka sopii tarkoituksiin ja budjettiin. Perusteet tulostamiseen oppii nopeasti, ja oikeastaan vaikeampi osuus on useimmiten kappaleen 3D-mallintaminen, jos tulosteita aikoo suunnitella itse.

Kerhossa käytettyjen tulostimien hintaluokat

Minifactory 3 5 valmista norsua

MiniFactory 3 oli ainakin vielä kesäkuussa verkkosivujen mukaan listahinnaltaan 1545 euroa (alv 0% eli arvonlisäveron kanssa 1900,35 euroa), mutta en ole varma onko niitä enää myynnissä suoraan valmistajalta. Oma tulostimeni oli uutena n. 850 euroa (alv mukana, koska ostettu tavallisena kuluttajana), ja nykyisin samaa mallia saa alta seitsemänsadan euron, mutta Wanhao Duplicator 4S on vaatinut enemmän asiaan perehtymistä ja tulostimen parantelua itse.

Vertailua Wanhao Duplicator 4S:n ja MiniFactory 3:n välillä

Duplicator 4S tulostamassa lieriömäistä labyrinttiä vihreästä filamentista

Molemmissa malleissa on vähän huonona puolena pienehkö tulostusala, eli lopulliset kappaleet voivat olla maksimissaan aika pieniä. Pinta-alaltaan tulosteet voivat olla n. CD-levyn kokoisia, mutta tietysti paljon korkeampia eli kuutioina ilmaistuna tilavuudeltaan ihan kohtuullisia. Toisaalta harvemmin edes tulee tulostettua mitään yksittäistä todella isoa palikkaa, ja varsinkaan opetuskäytössä kymmenien tuntien suuret tulostukset eivät ole helposti mahdollisia – ainakaan jos haluaa pitää paloturvallisuudesta huolen ja varmistaa, että joku on vahtimassa laitetta koko tulostuksen ajan. Usein suuria tulosteita voi ihan hyvin jakaa useampaan erilliseen palaseen ja liimata ne yhteen.
MiniFactoryn laitteissa on hyvänä puolena jämäkkyys ja sellainen koko koneiden suorastaan teollisuusmaisen hyvä fyysinen rakenne. Toivoisin omaankin Duplicatoriin yhtä järeää ja hyvälaatuista tulostuspäätä!
Suomesta löytyy myös toinen isompi firma, joka valmistaa 3D-tulostimia: Prenta. Heidän laitteitaan olen nähnyt mm. Tampereella 3D-tulostuskahvila 3D Crush Café:ssa, ja nekin ovat varsin laadukkaita.

Suosittelemani mallit

Jos haluaa helppokäyttöisyyttä ja suuremman tulostusalan, niin omasta mielestäni kannattaa valita joko Prenta tai eurooppalainen Ultimaker (joko malli 2 tai 3). Ultimaker-laitteita on esimerkiksi Suomessakin käytössä yleisissä kirjastoissa eli ne tekevät kyllä tasalaatuista jälkeä ja ovat suosittuja. Jos pelkkä helppokäyttöisyys on kriteeri ja tulostusala saa olla pienempikin, niin MiniFactory 3 on hyvä vaihtoehto yhteiskäytössä olevaksi laitteeksi.

Mielestäni oman kokemukseni pohjalta ei ole suurta hyötyä ostaa kahden suuttimen mallia (paitsi Ultimaker 3:n tapauksessa, koska siinä niiden käyttö ja tarvittaessa irrottaminen on erittäin helppoa). Jos toinen suutin kuuluu samaan hintaan mukana, niin ei se huonokaan vaihtoehto ole. Silloin voi pitää vaikkapa kahta eri väriä olevaa rullaa koneessa paikoillaan. Itse asiassa omaan kahden suuttimen malliini olen myöhemmin muokannut toisen suuttimen tilalle puhaltimen, koska käytin toista suutinta niin vähän.

Koteloitu tulostinmalli on siitä hyvä, että mahdollinen muovin käry ei tule huoneeseen niin voimakkaana. Hajuhaitan suuruus riippuu tulostimen sijoituspaikasta. Joissain kouluissa tulostin tulee teknisen työn tilaan, jossa on kenties jokin erillinen koppi laitteelle ja hyvä ilmanvaihtojärjestelmä, jossain muualla sijoituspaikka saattaa olla tavallinen luokkahuone ja sen sivupöytä. Käytettävistä muoveista biohajoava PLA-muovi on yleisintä, ja siinä ei suuria hajuhaittoja ole, vaikka tulostimessa ei seinämiä olisikaan. Sen sijaan ABS-muovi, josta tehdään esim. Lego-palikat, haisee enemmän ja on huomattavasti vaikeampaa tulostaa onnistuneesti lämpölaajenemisen ja kutistumisen vuoksi.

Jos budjetti on paljon pienempi, niin yhtenä todella edullisena vaihtoehtona voisi vielä olla FlashForge Finder, joka on oikeastaan suunnattu kuluttajille helppokäyttöisenä laitteena, jolla voi tulostaa vain PLA-muovia. Niitä saa ainakin ClasOhlson-verkkokaupasta alta viidensadan euron ja niihin käy mikä tahansa standardinlevyinen muovi. Finderissä ei ole lämmitettävää tulostusalustaa lainkaan, ja samaan hintaluokkaan saa kyllä sellaisiakin tulostimia, joista sellainen löytyy.

Toinen halpa, mutta enemmän säätöä vaativa voisi olla ruotsalaisesta 3DPrima-kaupasta saatava Wanhao Duplicator i3 Plus.

Halvemmissa laitteissa alkaa olla paljon enemmän tarvetta harrastuneisuudelle tai sitten vaihtoehtoisesti jos itse laite on helppokäyttöinen, niin muovit saatetaan myydä brändättyinä muovikeloina tai kasetteina, jotka toimivat ainoastaan tietyn merkkisessä tulostimessa. Vähän siis perinteisten A4-mustesuihkutulostimien tapaan, että itse laite on halpa, mutta vähän väliä loppuun kuluva ainesosa myydään isolla katteella.

Loppuyhteenvetona siis: laitteita alkaa olla paljon markkinoilla, ja riippuu aivan käyttötarkoituksista millaiseen kannattaa laittaa rahaa kiinni. Yhteiskäyttöön suosittelisin kalliimpaa laitetta (hinta mieluusti tuhansissa euroissa), koska suurempi hinta tarkoittaa aika suoraan myös laitteen parempaa laatua, mutta jos budjetti on pieni, niin sitten jokin edullinenkin kelvannee, kunhan sille on asiasta innostunut ja tulostamiseen perehtynyt (ja tarpeeksi hyvin kouluttamalla perehdytetty) “pääkäyttäjä”, joka osaa neuvoa laitteen käyttöä muille.

Mitä tarvitsen?

18. kesäkuuta 2018

Olen tutustunut viimeisen parin vuoden aikana minimalismiin ja japanilaisen Marie Kondon konmari-menetelmään.

Kävin jopa jossain vaiheessa alustavasti läpi kaikki vaatteeni konmari-menetelmällä ja lahjoitin ison osan kaikesta käyttämättömästä vaatteesta pois. Sen jälkeen projekti vähän tyssäsi, mutta mielessä on ollut usein käydä vaatteet ja muut tavarat kategorioittain läpi uudemman kerran.

Rupesin taas yhden suuren ostoksen jälkeen miettimään listaa, mitä kaikkea oikeastaan tarvitsen elämässäni. Mitä asioita haluan säilyttää, mitkä asiat tai etenkin tavarat ovat oikeastaan turhia ja mistä olisi ihan hyväkin päästä eroon? Päädyin siihen, että lista voisi näyttää suurpiirteisesti vaikkapa seuraavalta:

Perustarpeet, jotka haluan säilyttää:

  • Sänky
    • + hyvä pimennysverho makuuhuoneeseen
  • Perustarvikkeet keittiöön
    • astiasto
    • sopiva määrä ruoanlaittovälineitä
      • kotiruoan tekoon ja leivontaan
    • sopiva määrä muovisia säilytysastioita
    • kuiva-ainetarpeet
  • Astianpesukone
  • Jääkaappi-pakastin
    • ei pelkkää pakastinlokeroa, vaan vähintään alaosan on hyvä olla pakastinta
  • Pyykinpesukone
    • + kuivausteline
  • Sähköavusteinen polkupyörä
  • Hyvä työpaikka ja työyhteisö

Kaikki tietotekniikkaan ja viihde-elektroniikkaan liittyvä, jonka haluan säilyttää:

  • Kännykkä
  • Reititinboksi/WLAN-tukiasema
  • Ergonominen sähkösäädettävä työpöytä
  • Kävelymatto työpöydän alle
  • Tietokone
    • Tietokoneen ei ole välttämätöntä olla pöytäkone, mutta ehkä kotona on kuitenkin ihan hyvä olla pöytämallia
      • Samaa konetta voisi periaatteessa käyttää VR-pelailuun, mutta työhuoneessa ei ole tilaa sille, joten virtuaalilasit ovat tällä hetkellä erikseen olohuoneessa
    • Tällä hetkellä kannettavia on 2, joista kumpaakaan ei tule juuri enää käytettyä
  • NAS-laite
    • Tällä hetkellä erillinen tietokone, jossa RAID-levypakka
  • Värilaser-monitoimilaite
    • Voin digitoida kaiken paperilta koneelle
  • Paperisilppuri
  • HTC Vive / virtuaalitodellisuuslasit
    • Tällä hetkellä säilytettävä myös erillinen tietokone tätä varten
    • Langaton linkki (TPCast) Vivelle
  • Televisio (4K)
    • Lisäksi TV-taso

Ei pakollisia, mutta kivoja olla olemassa:

  • Xbox360, Kinect-sensori ja tanssipelit sille
  • Auto
  • Wacom Cintiq -piirtonäyttö
  • Osa radioamatööriharrasteessa tarvittavista laitteista
  • Erillinen virtuaalitodellisuus-PC HTC Vivellä pelaamiseen
  • Skrolli-lehden tilaus
  • Web-hotellipalvelut nettisivuille
  • Mekaaninen näppäimistö (voinee luopua, kun saa oman rakennettua käyttökuntoon)
  • Oman 3D-tulostimen rakennustarpeet
  • Kitara
  • Saksofoni
  • USB-/MIDI-kosketinsoitin

Mistä voisi oikeastaan luopua:

  • Vaatteet, joita en enää käytä
    • Etenkin ulkovaatteita ja T-paitoja on yhä paljon
      • Pitäisiköhän jopa kokeilla 33:n vaatteen haastetta?
  • Nintendo Wii
    • Pelit
    • Tasapainolauta
    • Ohjaimet
  • Oma 3D-tulostin kotona
    • Myös filamentit vähän turhia
  • Elektroniikkaprojekteihin/rakenteluun varastoimani sekalainen elektroniikkaromu
  • Sitool-“ergonomia”-nojailujakkara
    • En itse pitänytkään tästä
  • Vanha Mac Mini vuodelta 2007
  • Vanha Apple Time Capsule
    • Kunhan 1 teran kiintolevyn ottaa pois tai saa datat napattua talteen, jos Mac-koneilla onkin ollut vuosien varrella jotain säilyttämisen arvoista mitä ei muualla ehkä olekaan
  • Käyttämättömät radioamatööritarvikkeet
    • Mobiran vanhasta matkapuhelimesta modattu radioamatöörilaite “Moppe”
    • Virtalähde
  • Vanha kuluttajille suunnattu Buffalo-NAS-purkki
    • Pitää katsoa ottaako levyt vielä aktiivikäyttöön vai myisikö ne pois samalla. Todennäköisesti omaakin käyttötarvetta ilmenee, kun varmuuskopiot alkavat viedä ajan myötä yhä enemmän tilaa.
  • Vanhimmat ulkoisista kiintolevyistä
  • DVD:t, CD:t
  • Suuri osa VGA-, DVI-, ääni-, virta- ym. AV-kaapeleista
  • Loput DMX512-laitteet
    • Enttec DMX USB Pro -ohjain
    • 4-paikkainen himmennin (josta 1 kanava ei edes toimi kunnolla)
  • Ylimääräiset lautapelit
  • Ylimääräinen 2:n istuttava sohva
  • Kapsin jäsenyys
    • Tämä on niin alikäytöllä, kun irkkiä voi ajaa muuallakin…
  • Vanhat käyttämättömänä kaapissa olevat USB-näppäimistöt (muovimattokytkimillä) ja -hiiret
  • Rikkinäinen 5.1-vahvistin, joka jäi Hacklab Jyväskylän nurkkiin jossain vaiheessa
  • Huonohkosti toimiva Geeetechin 3D-tulostin, jota ei ole ollut aikaa tuunata enempää (Hacklabilla)
  • Halpis-videosilmikkolasit
    • Käyttävät kännykän ruutua näyttönä
  • Ikivanhat web-kamerat, joiden resoluutiotkin ovat huonoja
  • Barcode Battler -peli 90-luvulta
  • …moni muu krääsäksi luokiteltava

Miltäpä sinun listasi näyttäisi?

Geeetech-3D-tulostimen korjaus käyttökuntoon

10. lokakuuta 2017

Kirjoitin Hacklab Jyväskylän blogiin siitä kuinka korjasin kesällä pienvikaisena ostamani Geeetech-3D-tulostimen käyttökuntoon. Käy lukemassa koko korjausjuttu Hacklabin blogista!

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 7

9. lokakuuta 2017

Kaikki tarvittavat näppäinsarakkeet ovat nyt tulostettuina ja oikea puoliskokin liimausta vaille kasassa. Käytännössä yli jäi kolme saraketta, joista saisi vaikkapa tavallisissa näppäimistöissä olevan osion, jossa olisi nuolinäppäimet ja niiden yläpuolella insert, delete, home, end, page up, page down sekä print screen, scroll lock ja pause.

Kaikki näppäinsarakkeet - myös ylimääräinen osuus puoliskojen välissä, jossa nuolet perinteisessä käänteinen-T-järjestyksessä Trackman Marble+ -pallohiiri, jossa punainen peukalopallo ja keskisormen alla rulla. Kolme hiiren nappia etusormelle, keskisormelle ja nimettömälle.

Jos tuo ylimääräinen rykelmä olisi näppäimistön oikealla puolella ja haluaisi käyttää hiirtä oikealla kädellä näppäimistön oikealla puolen, tuosta koko näppäimistöstä tulisi kyllä jo liian leveä. Siispä jos tuollaisen osion teen, niin se tulee joko näppiksen keskelle tai vasemmalle puolelle.

Olen tässä vaiheessa vähän hylännyt idean, että hiiri olisi näppäimistöön integroituna, vaikkakin nappasin Jyväskylän Hacklabilta mukaani yhden peukalo-pallohiiren, jossa on myös kolme nappia ja rulla keskisormen alla.

Tuosta keskisarakkeiden ryhmästä voisi myös saada jonkin sortin numeronäppäimistön. Samaan tyyliin siis kuin Maltronin näppäimistöissä on. Toisaalta voisin rakentaa myös sellaisen yhdessä tasaisemmassa tasossa olevan numpadin, jota voisi siirtää mihin kohtaan näppäimistöä haluaisi. Eihän sen välttämättä ole pakko olla tuollainen kaareva ja monesta sarakkeesta kasattu.

Ehkä paras on lisätä nuolinäppäimet ja vähintään page up / page down -näppäimet jollekin erilliselle tasolle (Fn-layer) keskelle kirjaimia. Niin niitä voisi sitten käyttää ergonomisemmin nettisivuja ja IRC:n vanhoja viestejä läpi rullaillessa. Tai mikäpä estäisi toteuttamasta molempia: erillistä osiota ja tuollaista integroitua, jos vaikka jossain pelissä tai ohjelmassa tarvitsisi yhtä aikaa esim. jotain oikean käden näppäimistä h,t,n, c ja nuolia. (Nuo kirjaimet vastaisivat siis qwertyllä nappeja j,k,l & i eli nuolinäppäinten muodostelmana olisivat nekin.

Molemmat näppäimistön puolikkaat - oikealla kahdessa sarakkeessa huono etäisyys

Liimailin jo muutaman palan yhteen noista oikeankin käden sarakkeista, mutta harmikseni pikkurillin sarakerivi tuli millin liian ylös. Jouduin repimään liimauksen irti ja tekemään liitoksen uudelleen. Jos nimettömän ja pikkurillin näppäimet ovat liian tasalla keskenään, peukalo tulee liian lähelle näppäimiä d ja h (qwertyn h ja j) eikä peukalonappiryhmä ole tarpeeksi lähellä tai sopivassa kulmassa. Kun pikkurilliä laskee vähän alemmas, niin koko käsi kiertyy suoremmaksi ja peukalonapit ovat saavutettavammat. Luonnollisessa asennossaan peukaloryhmän kanssa pikkurillini osui pilalle menneessä aiemmassa liimauksessa kahden napin välin kohdalle, ja se ei kovin hyvä ollut. Tuo perusliima, jota käytän ei kyllä pidä kauhean tiukasti paloja kiinni toisissaan, vaan sen sai vetämällä irti, joten pitää sitten varmistaa, että liimaus muuhun kotelointiin on lopullisessa tuotoksessa sitten kunnossa. Tässä vaiheessa pitää myös varoa pudottamasta jo kiinnitettyjä paloja, koska niiden liimaussaumat voisivat siitä heikentyä ja ratketa, vaikka itse liima toki onkin elastista ja todennäköisesti palat vielä pysyisivät yhdessä siltikin. Ehkä lopussa liimaan alapuolelta nuo kunnolla yhteen jollain pikaliimalla tai vastaavalla lämpöäkin vähän paremmin kestävällä. Eipä tuota tietenkään saunaan olla koskaan viemässä, mutta olisi silti ihan kivaa, että se pysyisi kasassa kuumemmissakin olosuhteissa – vähintään niin kuumissa kuin mitä tuo itse PLA-muovikin kestää.

Noh, ei muuta kuin kolme oikeanpuoleisinta palikkaa uudelleen liimaukseen:

Kolme oikeanpuoleisista sarakkeista uudelleen liimauksessa

Toivottavasti tällä kerralla osuu paremmin kohdilleen tuo pikkurillille tarkoitettu sarake.

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 6

6. lokakuuta 2017

Halusin etusormella painettavien nappien sijainnin sellaiseksi, että lepoasennossa (niin sanotulla kotirivillä) ollessaan kaikki muutkin sormet olisivat luonnollisen kaarevasti. Etusormen näppäimet piti siis saada lähemmäs rannetta, koska etusormi on lyhyempi kuin keskisormi. Se vaikeutti peukaloryhmän sijainnin löytämistä. Sitä ei voinut identtisiä näppäinsarakepalasia käytettäessä tuoda tarpeeksi lähelle, koska sarakkeiden alaosa otti jo kiinni peukaloryhmän näppäinhattuihin. Viimeisistä näppäinsarakkeista piti siis saada alaosaa nipsaistua pois.

Tinkercad-muokattu pala, jossa kaksi näppäinsaraketta ilman alaosaa ja niin, että oikealta alhaalta puuttuu kulma

Alkuperäinen pala olisi toki ollut OpenSCAD:lla muokattavissa, mutta ajattelin, että olisi nopeampaa ja helpompaa vain tuoda STL-malli TinkerCAD:iin ja säätää se siinä sopivammaksi. Koska olin varma siitä, että kaksi viimeistä saraketta ovat varmasti tasalla keskenään, kloonasin ensin yhtä palaa kaksi kappaletta vierekkäin. Poistin päädystä palan niin, että mitaksi kappaleen alareunasta (lähinnä rannetta oleva osa) kaarevan osan alkamiseen jäi vain 3mm. Sitten otin vielä nurkasta palasen pois: 45 asteen kulma ei ollut sopivan näköinen ruudulla, ja seuraava pykälä TinkerCAD:ssa oli puolet siitä, 22,5°, joten valitsin sen. Olisi siihen tietysti voinut vaihtaa tarkemmankin kulman ilman noihin pykäliin napsauttamista vaikka asteen kymmenesosankin tarkkuudella, mutta ajattelin tuon olevan ihan sopiva.

Vasemman käden viimeiset sarakkeet suoraan tulostimesta (koko vasen puolisko näppäimistöstä sommiteltuna) Vasemman käden viimeiset sarakkeet ja peukkunapit lompsan päällä Vasemman käden viimeiset sarakkeet ja peukkunapit lompsan päällä ja käsi sommiteltuna näppäinten päälle

Ensimmäisessä näistä kuvista näkyy niin sanotusti uunituore palikka, josta en ole vielä poistanut edes tulostimen jättämiä rihmoja. Sommittelin peukalonappeja vähän niin, että nostin näppäinsarakkeita lompakon päälle. Kahdessa jälkimmäisessä kuvassa käytin lompakkoa ja aiempia kaaripaloja tukemaan peukalonäppäinten ryhmää kohdillaan.

Tässä vielä pari parempaa sommittelua, kun otin käyttöön myös nitojan laatikoineen:

Vasemman käden viimeiset sarakkeet - parempi sommitelma kädelle, kuva 1

Vasemman käden viimeiset sarakkeet - parempi sommitelma kädelle, kuva 2

Testailun jälkeen jätin palat liimautumaan kohdilleen:

Vasemman käden viimeiset sarakkeet liimautumassa

Välissä on tarkoituksella paljon liimaa, koska muuten siihen jäisi rakoa. Näin jälkikäteen ajateltuna olisihan sitä seinää voinut vähän korottaa suoraan mallista, kun tiesi, että nuo kaksi viimeistä saraketta (eli tämä viimeisin yksittäinen tuloste) tulee vähän eri kulmaan kuin nuo neljä ensimmäistä saraketta.

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 5

4. lokakuuta 2017

No niin. Ehdin liimata ensimmäiset kaksi sarakepalaa yhteen. Ne saavat nyt olla puristuksessa siihen saakka, että pysyvät kiinni.

Oman näppiksen eka yhteenliimaus. Neljän kuvan sarja, jossa kaksi näppäimistösaraketta liimataan Eri Keeper -liimalla yhteen.

Liimana käytin Eri Keeperiä, koska lopputuloksen pitäisi olla testini perusteella sen avulla suunnilleen samanlainen kuin pikaliimallakin. Tuota on paljon mukavampi käsitellä, kun voi tehdä paljain käsin! Ei tuo mahdollinen valkoinen värikään varmasti näy valmiin näppäimistön alta niin pahasti, että se häiritsisi. Läpi se ei ainakaan kuulla sivusta päin katsottuna mitenkään liiaksi edes testipaloissa. Jos se jossain näkyy, niin sauman kohdalla, mutta siitäkin voi yli tursunneet kohdat siistiä sitten myöhemmin.

© Jouni Potila 2006-2018. Cornix@IRCNet, Cornix@IRC-Galleria. Blogiohjelmistona WordPress.