www.kammo.net

Blogi

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 4

27. syyskuuta 2017

Tässäpä pari kuvaa viimeaikaisimmista edistymisistä oman näppäimistön rakentamisessa.

Oma näppis testiksi liimapuristimien välissä Oma näppis testiksi liimauspuristimien välissä - näkymä sivulta

Asettelusta vaihdoin ESC:n ja Ä/Ö-napin paikkaa. Korotin muropakettien pahvista sekä maalarinteipistä tehdyillä palikoilla nappikouruja irti pöydästä ja parempaan kulmaan. Peukalonappiryhmä ei tule jäämään aivan tuohon kohtaan, mutta sitä sattui olemaan melko hyvä testailla tuossa liimapuristimen päällä.

Liimapuristimista ja liimailuista puheen ollen kokeilen tällä hetkellä miten tuota läpinäkyvää PLA-muovia kannattaisi liimailla. Yhtenä protoiluun sopivana tapana liittää palat yhteen olisi voinut olla kuumaliima, mutta sitä olisi vaikea saada siististi kappaleiden väleihin tasaisesti. Takapuolelta sillä voi kyllä parannella liitoksia sitten myöhemmin. Nyt jätin pari joskus aiemmin pilalle mennyttä kappaletta liimautumaan tasaisilta pinnoiltaan vastakkain pikaliimalla sekä toisen tavallisella Eri Keeper -paperi/puuliimalla. Katsotaan tuleeko kummasta parempi tulos.

Liimaustesti. Kuvassa myös pikaliimatuubi ja Eri Keeper -liimapurkki Liimaustesti eri kuvakulmasta

Ainakin osa liimoista taitaa vahingoittaa PLA:ta, niin pitää ensin kokeilla testikappaleilla.

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 3

12. helmikuuta 2017

Tajusin, että en ollut julkaissut näppäimistöprojektistani mitään blogausta pitkään aikaan. Tämä merkintä on ollut jo lokakuusta 2016 viimeistelyä vaille valmiina, joten eiköhän ole jo aika julkaista, vaikka vähän keskeneräiseltä tuntuisikin… Lisään kuvia sitten joskus myöhemmin.

Peukalonapit

Piirsin nettiselaimessa pyörivässä TinkerCAD-ohjelmassa yksinkertaisen levyn peukalopainikkeita varten. Arvioin mallia suunnitellessa, että kahden paikan korkuiset painikkeet olisivat sellaista versiota, joka on oikeastikin tasan 2.0-kertaisesti tavallisen näppäimen korkuinen.

Vasen peukaloklusteri 3d-mallina. Paikat kahdelle pystysuuntaiselle painikkeelle vierekkäin ja niiden yläpuolella ja oikealla puolella yhteensä 5 muuta normaalikokoista näppäinpaikkaa

Tulostin mustasta filamentista testikappaleen siten, että levyn paksuus oli vain puoli millimetriä. Näin sain testikappaleen, johon Cherry MX -kytkimet napsahtavat kätevästi kiinni, mutta joka ei kuitenkaan ole aivan liian lerppu. Otin vanhasta CM Storm Trigger -näppäimistöstä numero-osiosta kaksi kahden paikan korkuista näppäinhattua (enter sekä +) lainaan ja loput paikat täytin tavallisilla hatuilla. Saattaa olla, että tulostan itse tai tilaan nuo kahden paikan korkuiset painikkeet sellaisina, että merkinnätkin ovat täysin oikein.

Ainakin nämä korkeussuunnassa pidemmät testihatut ovat selvästi matalampia kuin uudelleennimettävissä olevat hatut. Ehkä täytyy lopulliseen versioon nostaa näiden kahden näppäimen pohjaosaa korkeammalle, jotta kaikki olisivat suunnilleen samalla tasalla keskenään, tai sitten tulostaa itse korkeammat hatut ABS-muovista.

Shift- ja Fn-näppäinten sijainnit mietityttävät tällä hetkellä eniten. Kuinkahan saan ne sijoitettua tarpeeksi ergonomisesti? Ne haluaisi toisaalta pikkurilleiltä pois, mutta toisaalta peukalonappejakaan ei oikein riitä kaikille erikoistoiminnoille, vaan niihin haluaa yleisemmin tarvittavia asioita. Alt-Tab pitäisi olla tarpeeksi helppo painaa jne.

Kiinnitin myös näppäinkaariin kaikki loput punaiset kytkimet ja pohdin seuraavaksi, kuinka kiinnitän kaaret testailua varten toisiinsa ja sopivaan kulmaan. Varmaankin teippi voisi toimia helpoimpana ratkaisuna.

Peukalonappiklustereiden sijaintien on oltava sellaisten, että kädet lepäävät näppäimistöllä luonnollisesti. Erityisesti Kinesis Advantage -näppäimistössä on ongelmana se, että peukaloilla painettavat napit ovat liian korkealla, jolloin koko kädet väsyvät herkästi. Peukaloita ei pitäisi joutua taivuttamaan taakse kämmenselän suuntaan, koska se aiheuttaa turhia jännittymisiä. Maltronin näppäimistössä peukalonapit ovat sopivasti matalempana, joten jos nyt ostaisin valmiin ergonomianäppäimistön, olisi se mitä todennäköisimmin Maltron.

Elektroniikka

Tilasin näppäimistön aivoiksi Arduino Leonardo Pro Micro -kontrollerit ATmega32U4-piirillä. Kun lisään samanlaisen komponentin molempiin näppäimistöpuoliskoihin, vähimmillään en tarvitse väliin kuin 3- tai 4-johtimisen kaapelin. Ebay-verkkokaupasta kyseiset Arduinot maksoivat alle 4 euroa kappaleelta.

Löysin Thingiverse-sivuston käyttäjän MrAnderson6655 suunnitteleman koteloinnin kahteen osioon jaetulle Atreus-näppäimistölle. Kotelointi löytyy osoitteesta http://www.thingiverse.com/thing:1646718. Tuon projektin kuvauksessa oli lisää hyödyllisiä vinkkejä siitä, miten elektroniikkapuolen voisi hoitaa.

Tässä Reddit-ketju ja kuvia kyseisestä näppäimistöstä:

Fully 3D Printed Split Atreus from MechanicalKeyboards

Itse en todennäköisesti tarvitse tuollaista jatkokaapelia näppäimistöni sisälle micro-USB-B-liittimestä toiseen samanlaiseen kotelon kyljessä olevaan liittimeen, koska voin varmaankin liittää kontrollerin suoraan takaseinää vasten. Kuitenkin näppäimistöpuolien yhdistämiseen USB-liitinten käyttäminen on ihan järkevän oloista. Tuolla tavalla toteutettuna yksittäinenkin näppäimistön puolikas voisi toimia omana kokonaisena näppäimistönään.

Toisaalta omaan näppäimistööni on tarve saada mahtumaan myös USB-keskitin (eli hubi), koska tarvitsen sellaista hiirilaitteita varten (ks. edellinen kirjoitukseni). Silloin tietokoneeseen kytkettävä kaapeli ei olisikaan suoraan näppäimistökontrollerilta lähtevä kaapeli, vaan kontrolleri olisi yksi useammasta USB-laitteesta, jotka tietokoneelle näkyvät. Ehkä pitää sittenkin varalta tilata tuollaisia Micro-USB-B-liittimiä useampia.

Tilasin näppäimistöä varten myös 1N4148-diodeja (200kpl) ja rullallisen ohutta 30AWG-kaapelia (~250m), joilla aion kytkeä Gateron Brown -kytkimet kiinni ohjainpiiriin.

Mietinnässä on myös voisinko hyödyntää alun perin radioamatööriharrastukseen hankkimaani jalkapoljinta. Sitä varten näppäimistön koteloon pitäisi mahduttaa myös 1/4-tuumainen liitin tai vaihtoehtoisesti vaihtaa kaapeliin esim. 3.5mm:n liitin. Adapterin käyttö suuremmasta liittimestä pienempään olisi nimittäin huonompi juttu taittumisvaaran takia. Pienemmästä suurempaan ongelma ei liene niin suuri. Yhdellä kaverillani on Kinesis Advantage -näppäimistön kanssa käytettävänä 3 poljinta, mutta niitä ei kuulemma tule käytännössä käytettyä, koska se on niin hidasta pelkkiin sormiin verrattuna. Toimisikohan poljin kuitenkin esimerkiksi normaaleista kirjainnäppäimistä numeronäppäimistöosion tai nuolinäppäimet käyttöön aktivoivana kytkimenä?

Oma Split Atreus

Päädyin harjoituksen vuoksi tulostamaan kuoret tuollaiseen yllä esitettyyn Split Atreus -näppäimistöön. Tuosta projektista oli ohi mennen maininta Hacklab Jyväskylän blogissa. Vielä tällä hetkellä projekti on siinä vaiheessa, että vasemman puolen elektroniikka on kytkettynä kasaan, mutta ohjelmistoa ei ole vielä lisätty.

Uusi pöytäkone, osa 2

29. lokakuuta 2016

Lenovo-merkkisen pöytäkoneeni käyttöjärjestelmäksi vaihtui tosiaan Windows 10:n tilalle Kubuntu 16.04.1 LTS. Ajattelin kirjoittaa ohjelmistopuoleen keskittyvämmän blogimerkinnän siitä, mitä kaikkea asensin koneelle tai hienosäädin käyttöjärjestelmästä.

Aluksi asennusvaiheessa lisäsin koko levylle salauksen päälle. Tämä hidastaa hieman käynnistämistä ja koneen käyttöä yleisesti, mutta lisänä saatava hyöty on niin suuri, että halusin kryptauksen olevan päällä. Jos SSD hajoaa, voin huoletta lähettää sen takuuseen tai heittää menemään ilman että tarvitsee murehtia tietosuojasta – data oli jo salattuna mössönä joka tapauksessa, eikä sitä saa auki ilman avainta.

Tässä aakkosjärjestyksessä lista suunnilleen kaikista ohjelmistoista, mitä koneeseen asensin:

  • ArkkuDvorak
  • Déjà Dup
    • varmuuskopiointiohjelmisto
  • Firefox
    • selainlisäosa: Tree Style Tabs
    • selainlisäosa: FireGestures
      • asetuksiin ele “alas” = uusi välilehti
      • asetuksiin ele “ylös” = pysäytä
    • selainlisäosa: Grab And Drag
    • selainlisäosa: Space Next
    • teeman vaihtaminen tummempaan
    • pikahaku Youtubelle
    • pikahaku MOT-sanakirjalle (yliopistolla on lisenssi)
  • KDE-teema: (jo oletuksena oleva) Breeze
  • KDE-ohjelmien väriteema: LuckyEyes
  • KDE-osoitinteema: neutral (musta perinteisen näköinen kursori, ei niin pyöreä kuin Breeze-teemassa oletuksena)
  • kdenlive
    • videoiden muokkaamiseen
  • KeePass2
    • salasanojen hallintaan
    • xdotool
      • vaaditaan automaattista käyttäjätunnuksen ja salasanan syöttämistä varten
  • ownCloud-asiakasohjelma
  • Steam
    • pelaamiseen
  • Thunderbird
    • sähköpostiohjelma
    • lisäosa: Enigmail
      • OpenPGP-salattuja tai -allekirjoitettuja viestejä varten
  • 2 virtuaalityöpöytää aktiiviseksi
  • VLC

Myöhemmin totesin, että teeman vaihtaminen tummempisävyiseen oli huono veto, koska iso osa nettisivuista ja ohjelmista ei näkynyt oikein, vaan ne olisivat vaatineet lisäsäätöä. Esimerkiksi joskus tuli painikkeita, joissa oli lähes samalla värillä taustaväri ja teksti.

Päivitän tätä tekstiä, jos huomaan myöhemmin, että jotain oleellista puuttui. Luulisin kuitenkin, että listaus olisi nyt aika kattava tavallista työpöytäkäyttöäni ajatellen.

Uusi pöytäkone, osa 1

13. syyskuuta 2016

Jokin aika sitten ostin jyväskyläläisestä SA-kaupasta Puolustusvoimilta käytöstä poistetun Lenovo ThinkCentre M-58 -tietokoneen. Koneita on ilmeisesti aika harvakseltaan myynnissä, ja tämäkin yksilö oli toiseksi viimeinen putiikin saamasta erästä. Hintaa koneella oli 50 euroa, mikä ei ole kauhean paha hinta hiljaisesta pöytäkoneesta. Joskus melko vastaavia koneita myydään kuulemma jopa niinkin edullisesti kuin 30 eurolla.

Tarkempi mallinumero koneelle on 7627, ja tässä muutamia teknisiä tietoja:

  • 2 x Intel(R) Core(TM)2 Duo CPU E7500  @ 2.93GHz
  • 160GB WD Blue Caviar -kiintolevy
  • 2 x 2GB PC3-8500 RAM 1066 MHz DDR3, yhteensä 4GB
  • 8 x USB-portti, joista 2kpl edessä ja 6kpl takana
  • Näytönohjain ilmeisesti Intel HD3470 (RV620Pro) 256MB 64BIT ATX (VGA+DP)
  • Windows 7 Pro -lisenssi, jonka sai päivitettyä Windows 10:een
  • Vaakamallinen kotelo, joka on suunniteltu helposti avattavaksi ilman yhdenkään ruuvin avaamista

Näytöksi ostin 22-tuumaisen Lenovo ThinkVision -näytön. Sillä hintaa oli 30 euroa.

Käyttöjärjestelmä

Päätin ensin asentaa koneeseen työpöytäkäyttöä varten jonkin Linux-jakelun. Tein nettiasennustikun Debianin asentamista varten, ja sillä asentaminen sujuikin näppärästi. Paitsi että ei sujunutkaan: ensimmäisellä käynnistyskerralla graafisen X11-järjestelmän käynnistyessä sainkin eteeni valkoisia vaakaviivoja vilkkuvan ruudun. Ajattelin, että näytönohjaimen ajureissa olisi jotain vikaa, joten yhdistin vasta asennettuun koneeseen toisella tietokoneella SSH-tunnelin yli tekstitilassa. Sentään SSH-palvelimen sai asetettua jo Debianin tekstitilaisessa asennusvaiheessa päälle. En kuitenkaan saanut Intel HD-ajuria säädettyä sen kummemmin, joten luovutin Linuxin asentamisen ja päätin heittää tilalle Windows 7 Pro:n. Siihen minulla oli jo asennuslevykin valmiiksi, ja Windows 7:n sai vielä heinäkuun loppuun saakka päivittää ilmaiseksi Windows kymppiin.

Yllätys oli suuri, kun Windows 7:n käynnistyessä ruutu vilkkuikin samoin kuin mitä Linuxin kanssa. Vika lieneekin siis näytössä eikä näytönohjaimessa! Outoa, että ThinkVision-näyttö ei osaisi näyttää kaikkia yleisimpiä pieniä resoluutioita. Ehkä koko näytössä on VGA-vastaanoton puolella jotain vikaa – tiedä häntä.

Vaihdoin 19-tuumaiseen 4:3-näyttöön, ja homma on sujunut sen jälkeen paremmin.

En kuitenkaan jättänyt Windows 10:ä koneen käyttöjärjestelmäksi, vaan vaihdoin sen vielä kerran Linuxiin. Tällä kertaa jakeluna on Kubuntu eli Ubuntu, jossa on oletuksena KDE-työpöytäympäristö. Vaihtamiseen innosti se, että kävin elokuun alussa Assembly Summer 2016:ssa, jossa Jimm’s PC-Store oli jälleen esillä. Heidän kaupastaan ostin tarjoushintaisen 480 gigan SSD-levyn hintaan 109€ (norm. 129€). Koska SATA-paikkoja oli vain kaksi ja halusin vielä säästää DVD-aseman toimivana, en asentanut SSD:tä toiseksi levyksi, vaan vaihdoin sen vanhan kiintolevyn paikalle.

iMac8,1 (early 2008, 20″) -tietokoneen korjaaminen

22. kesäkuuta 2016

Minulla on vuosimallia 2008 oleva 20-tuumaisella näytöllä varustettu iMac, jonka käyttö oli jäänyt hyvin vähälle. Koko kone tuntui erittäin hitaalta, ja uusimmat MacOS X -käyttöjärjestelmät eivät pyörineet kunnolla. Olin jo pari kertaa avannut laitteen ja vaihtanut kiintolevyn uuteen, sillä ne hajoilivat kuumuuden vuoksi. Alkujaan ostin koneen 320 gigatavun kokoisella levyllä. Sitten vaihdoin laitteeseen 1 teran levyn ja myöhemmin 500-gigaisen mallin.

iMac8,1-all-in-one-tietokone 20-tuumaisella näytöllä

Viimeisin pyörivä kiekko ei vielä ollut hajoamassa, mutta koska kone tuntui edelleen tahmailevan, päätin kokeilla SSD-levyyn vaihtamista. Ostin 240 gigan kokoisen Intel UV400 -SSD-levyn ja aioin vaihtaa sen iMacin sisälle. Ostin sellaisen mallin, jossa tuli mukana kehikko, jolla kaksi-ja-puolituumaisesta levystä saisi 3,5-tuuman paikkaan sopivan.

Ennen asennukseen ryhtymistä ajattelin vielä vilkaista netistä huomioita, mitä kannattaisi muistaa koneen avaamisessa ja SSD:hen vaihtamisessa. Tiesin jo, että oma iMaccini olisi sen verran vanha, mutta kuitenkin samalla sen verran moderni Intel-pohjainen, että siihen kävisi mikä vain uusi SSD-levy. Lämpötilasensorikin on erillinen eikä levyn tarvitsisi olla Apple-brändätty sisäisellä lämpötilasensorilla varustettu. Löysin videon, jossa mainittiin, että yleensä 2,5″->3.5″-adapterit eivät yleensä ole yhteensopivia iMac-koneiden kanssa, koska niissä uusi pienempi levy on kehikon keskellä niin, että SATA- ja virtaliittimet eivät olekaan samassa nurkassa kuin tavallisissa fyysisesti isommissa levyissä.

Olipa hyvä, että vilkaisin vielä ohjeita ennen asennuspuuhiin ryhtymistä!

Uuden kehikon valmistaminen itse

No, mikäs sitten avuksi, kun mukana tullut kehikko ei ollutkaan järkevä ratkaisu? No tietysti 3D-tulostaminen!

Hain Thingiversestä muutamilla eri hakusanoilla, ja löysin käyttäjän ramai suunnitteleman version kiintolevykehikosta. Siinä oli oikein Apple-logon muotoinen reikäkin, vaikka koko kehikko olikin tulossa koneen sisälle, mistä sitä ei lopulta kukaan näe.

harmaasta muovista tulostettu kiintolevykotelo Apple-logolla. SSD-kiintolevyssä tarra "käyttöön 18.6.2016"3D-tulostettu iMac-kiintolevykotelo toisesta suunnasta. SSD-levyn teksti Kingston sekä logo näkyvät hyvin.

Tulostin kotelon läpinäkyvän harmaasta PLA-muovista, joka toivottavasti kestää kotelon sisällä kuumuutta sen verran, että pysyy hyvin paikoillaan eikä sula muodottomaksi. Ainakin tämä valmis adapteri oli nyt sellainen, että sen avulla kiintolevyn liittimet sai tasan samaan kohtaan kuin missä ne olivat edellisessäkin levyssä. Kuvista näkee myös kuinka lyhyet piuhat SATA- ja virtaliittimissä on käytännössä. Nepä eivät olisi yltäneet läheskään kohdilleen, jos olisin käyttänyt tavallista kehikkoa. Lopullisesta asennuksesta en ottanut kuvaa, mutta vastaava löytyy tuolta aiemmin linkkaamaltani Thingiverse-sivulta. Samalla sivulla voi myös pyöritellä tuota 3D-mallia suoraan selaimessa.

Koneen kotelon avaamiseen käytin iFixit-sivuston kuvallista ohjetta, sillä olin avannut laitteeni jo useamman kerran ja tarvitsin vain muistutusta siitä, missä järjestyksessä mikäkin ruuvi kannatti avata. Joskus aiemmin katsoin avaamisen ohessa jonkun muun tekemää Youtube-videota aiheesta. Kannattaa etsiä sellainen video, jossa laite on tasan sama kuin mitä itselläkin, niin ei tule yllätyksiä esimerkiksi eri kokoja olevien laitteiden ruuvien sijainneista tai muista vastaavista seikoista.

imukuppi ja sen pahvilaatikko

Lidlissä oli joskus Powerfix-tuotemerkillä myytäviä imukuppeja, joita käytin lasin irrottamiseen. Koko kone kun on paketoitu niin, että ulos ei näy yhtäkään ruuvin kantaa, vaan lasi on kiinni vahvoilla magneeteilla ja vasta sen alta paljastuu kasa Torx 8 -ruuveja. Tai no – kyllä RAM-muistin luukku on tavallisella Phillips-ruuvilla kiinni, koska se on virallisesti ainoa osa koneesta, jonka käyttäjä voi itse vaihtaa. Imukuppien lisäksi avaamiseen tarvitsee Tx8- ja Tx6-meisselit.

Mitä jäi käteen?

Kone nopeutui SSD:n ansiosta huomattavasti. Nyt käynnistyminen kestää ~22 sekuntia aiemman lähes minuutin sijaan. Snow Leopard -käyttöjärjestelmä, jonka koneeseen asensin, on ainakin vielä mukavan nopea. Olisin muuten myynyt koko koneen jo pois, mutta tarvitsen vielä mäkkiä, koska käytän yhä paria ohjelmaa, joiden lisenssejä ei saa siirrettyä esim. Windowsiin. Noista ohjelmista mainittakoon, että Flash CS4, jota käytän silloin tällöin vektorigrafiikan piirtelyyn, käynnistyy reilussa 7 sekunnissa, ja Photoshop Elements 6:lla käynnistysaika on alle 4 sekuntia. Ei mitenkään pahoja odotusaikoja.

Tuosta Kingstonin paketista jäi nyt käyttämättä tuo mukana tullut adapteripalikka sekä ulkoinen kuori 2,5-tuumaiselle levylle, jolla sisäisestä levystä saisi tehtyä ulkoisen USB-aseman. Jos joku tarvitsee tuollaisia, niin saa kysellä vaikkapa kommentoimalla tätä tekstiä tai ottamalla muuten yhteyttä.

Oman näppäimistön rakentaminen, osa 2

15. maaliskuuta 2016

Omaa mekaanista näppäimistöä varten alkaisivat olla kaarevat näppäinsarakeosat valmiit! Piirsin näppäinhattuja varten merkintöjä tavalliselle A4-arkille ensin lyijykynällä luonnostellen ja sitten tussaten. Leikkasin neliöt irti ja kiinnitin ne yksitellen näppäinhattujen läpinäkyvän osan alle. Osasta jätin vielä mustan tussauksen pois, jotta merkintöjä on helppo vielä muokata.

näppäimistön fyysistä sommittelua. Molempien käsien näppäinryhmät omilla puoliskoillaan ja hiirilaite oikeanpuoleisen osan vasemmalla puolen.

Lähikuva vasemmasta puoliskosta:

Lähikuva vasemmasta näppäimistön puoliskosta.

Vasempaan puolikkaaseen on näillä näkymin tulossa muutama poikkeus tavalliseen ArkkuDvorak-asetteluun verrattuna. Escape-näppäin on heti A-kirjaimen vasemmalla puolella tabulaattorin alapuolella ja vasemmassa ylänurkassa näppäintä koristaa Linuxin Tux-maskotti. Näppäimen toiminnosta tulee siis se “Windows-näppäintä” vastaava. Nämä nyt ovat vain alustavia sijainteja, ja voivat vielä muuttua lopulliseen versioon.

Lähikuva oikeasta puolikkaasta:

Oikean käden puoli. Sisältää trackball-hiiren ja sille kaksi painiketta peukaloryhmän yläpuolella.

Oikealle puolelle pitää suunnitella kotelointia enemmän kuin vasempaan puolikkaaseen. Hiiren rullaa varten olisi tarkoituksena tehdä leveydeltään alkuperäisessäkin hiiressä olleen kokoinen reikä, jotta rullaa voi kääntää myös sivusuunnille (takaisin- ja seuraava-painikkeet). Se aiheuttanee pieniä ongelmia vieressä olevan trackball-pallon kanssa, koska sen ympärille taas pitäisi mahduttaa ympyrän muotoinen kiinnitysrengas.

Kuvia alkuperäisistä hiirien koteloinneista:

Logitech-rullahiiren päällimmäinen kerros koteloinnista. Ovaalin muotoinen reikä näkyy näppäinten välissäLogitech Trackman Marble MouseTrackman-hiiri, josta poistettu kiinnitysrengas pallon ympäriltäTrackman-hiiri, josta poistettu päälykuori

Vaihtoehtoja olisi joko hyödyntää vanhaa trackball-muovikotelointia sen verran kuin sitä olisi tarpeen käyttää ja sitten maalata se spraymaalilla tai sitten mallintaa vastaava osa ja tulostaa samanlaisesta muovista kuin mistä muutkin osat ovat. En halua palloa kiinteästi kokonaan kotelon sisään, koska sen alle ja erityisesti pallon metallisiin pidikenastoihin kertyy ajan saatossa likaa, jota pitää pystyä poistamaan helposti.

Jonkinlainen vaihtoehto tuolle paikalleen kierrettävälle ympyrän muotoiselle kiinnikkeelle voisi olla saranalla auki nouseva luukku, mutta en tiedä onko sellaista sen helpompaa toteuttaa.

Jos hiiren yläpuolelta ei mene liiaksi tilaa näppäimistökontrollerille, voisi osan erikoisemmista painikkeista lisätä vielä täysin muista irrallisina sinne. Esimerkiksi print screen -näppäintä tuskin tarvitsee kovin usein. Myöskään insert-painiketta ei ole vielä tällä hetkellä missään. Joissain tilanteessa niiden kanssa on kyettävä painamaan jotain muutakin näppäintä, esim. shiftiä tai alt:ia, joten niille olisi siinä mielessä mukavaa olla omat painikkeensa eikä niitä välttämättä saa yhdistettyä kovin kätevästi.

F1-F12-näppäimet tulevat näillä näkymin painamalla yhtä aikaa painiketta Fn ja vastaavaa numeroa, tosin F12:lle täytynee varata tila aivan oikeasta ylänurkasta, jotta se olisi jokseenkin looginen. F11 menee todennäköisesti vielä ihan hyvin tuon numerorivin jatkeeksi ilman, että se tuntuu epäloogiselta.

Nuolinäppäimet aion niin ikään piilottaa Fn-painikkeen alle. En ole vielä varma onko ylösalainen T:n muotoinen asettelu niille paras. Todennäköisesti se ainakin olisi loogisen tuntoinen sormille, koska pystyrivien napit ovat tasan kohdikkain. Veikkaan, että haluan nuolinäppäimet painikkeiden H, T, N sekä C:n kohdille. Ne ovat siis oikean käden sormien tavallisen pitopaikan kohdalla.

Kuinka liittää puolikkaat toisiinsa?

Olen miettinyt vaihtoehtoja, joilla voisin liittää näppäimistön puolikkaat toisiinsa. Halvin ja helpoin ratkaisu on sijoittaa näppäimistön kontrolleri toiseen puolikkaista ja vetää sitten puolikkaiden välille sopiva määrä kaapeleita, jotta näppäimistön lukemista varten saa aikaiseksi matriisin. Sellainen tarvitsee yhden johtimen jokaista pysty- ja vaakariviä kohden eli jos kontrolleri olisi oikealla, vasempaan puolikkaaseen tarvitsisi vetää perusnäppäimiä varten 6*5kpl piuhoja. Lisäksi tarvitaan peukkuryhmää varten joitain kaapeleita, mutta määrä tarkentuu kunhan päätän peukalonäppäinten sijainnit ja lopulliset määrät tarkemmin.

Minulla olisi esimerkiksi vanhoja IDE-lattakaapeleita sekä lattamallisina että matkan varrelta kasaan pyöritettyinä. Yhdessä sellaisessa taitaisi mennä 39 kapppaletta johtimia, eli sellainen yksinään voisi jopa riittää.

Toinen vaihtoehto olisi lisätä toiseenkin puolikkaaseen enemmän “älyä” ja käyttää signaalin lähettämiseen ja vastaanottamiseen jonkinlaista erillistä mikrokontrolleria. Tällöin välikaapelina voisi käyttää tavallista Ethernet-kaapelia ja RJ45-liittimiä. Tosin silloin voisi olla vaarana, että joko itse tai joku muu työntäisi vahingossa lähiverkon reitittimeen kytketyn kaapelin näppäimistöön, mutta se ei toisaalta taitaisi olla kovinkaan realistinen ongelma. Ei ainakaan sitten, jos liittimenä ei olisikaan juuri RJ45, vaan jokin muu. Esimerkiksi Katy 80CS -harrastelijanäppäimistö käyttää tämänkaltaista lähestymistapaa puolikkaiden liittämiseen.

En vielä ole päättänyt, haluanko käyttöön esimerkiksi jonkinlaisen Teensy-kontrollerin vai millä toteutan laitteeni näkymään tietokoneelle syöttölaitteena. Sille taisi olla olemassa valmiita ohjelmistoja näppäimistöjä varten, mutta pitää tutustua kuinka monta input-pinniä noissa on ja kuinka monta oikeasti tarvitsen.

Koristelu valoilla

Loppuosa kotelosta voisi olla muutakin väriä kuin tuota osittain läpinäkyvää harmaata, josta olen tulostanut näppäinsarakkeiden kaaret. Täytyy kokeilla, kannattaisiko kuoren sisään upottaa vielä muutama koriste-LED, jotta näppäimistön saisi hohtamaan pimeässä. Voisi olla ainakin laneilla tyylikäs ominaisuus, vaikka nimenomaan näppäinmerkintöjen lukuun ledeistä ei mitään hyötyä olisikaan. Valaistuksen voisi rakentaa täysin erillisenäkin. Sen ei välttämättä tarvitsisi olla yhteydessä itse näppäimistökontrolleriin mitenkään.

Kotelo voisi olla tyylikkään näköinen, jos tulostaisin sen kaksivärisenä niin, että siinä olisi jonkinlaisia futuristisia läpinäkyviä viivoja, jotka hohtaisivat valoa Tron-tyyliin, kun taas loppuosa olisi mattapintaisempaa.

Uusia kytkimiä

Kasa Cherry MX Red -kytkimiä

En malttanut odottaa, että tilaamani Gateronin Brown-kytkimet saapuisivat, joten ostin kaveriltani käytettyjä Cherry MX Red -näppäinkytkimiä kahdeksisenkymmentä kappaletta. Hän oli juottanut ne irti omasta näppäimistöstään, eli ne ovat käytettyjä, mutta vielä ihan käyttökunnossa. Vaikka en lopulta niitä käyttäisikään tähän näppäimistöön, voin rakentaa jäljelle jäävistä esimerkiksi pelkän numpadin tai makronäppäimiä sisältävän erillisnäppäimistön.

Näillä kytkimillä saan näppäinhatut ainakin fyysisesti kiinni sarakepalasiin yhtenäisemmäksi kokonaisuudeksi ja pääsen vähän testailemaan peukalonäppäinten sijainteja. Pelkillä näppäinhatuilla homma olisi ollut vaikeampaa.

Pitääkin muistaa jossain vaiheessa tilata diodeja näppäimistömatriisia varten, jotta pohjassa voi pitää useampaa näppäintä kerralla ja jotta kaikki rekisteröityvät oikein.

© Jouni Potila 2006-2024. Cornix@IRCNet, Cornix@IRC-Galleria. Blogiohjelmistona WordPress.