www.kammo.net

Ostin reilu vuosi sitten keväällä Gigantista Dell Inspiron Mini 10v -minikannettavan. Pääasiallinen tarkoitukseni tuolloin oli saada MacOS X:ää pyörittävä pienikokoinen tietokone. Applen lähin vastine oli reilun tonnin maksava 13-tuumainen Macbook Air, joten pienemmän koneen saadakseen oli vaihdettava valmistajaa. Löysin useita blogipostauksia, jotka kertoivat Intel-yhteensopivien OSX-käyttisten toimivuudesta Dellin Mini 9- ja 10-malleissa, ja päätin tilata itsekin koneen.

Asennus

Asennusmedian ostamisen jälkeen kopioin sen sisällön muistitikulle, sillä miniläppärissä ei luonnollisestikaan tilan säästämiseksi ole DVD-asemaa. Asennus sujui mutkattomasti, ja pian pääsinkin käyttämään konetta. Käyttöjärjestelmä kuitenkin hajosi heti ensimmäiseen ohjelmistopäivitykseen. Asensin käyttiksen uudelleen, mutta tällä kerralla en antanut päivitykselle lupaa.

Huomaa dvorak-näppäintarrat

Jatkokäyttö

En jaksanut perehtyä ongelmaan sen kummemmin, joten en osaa sanoa, kuinka helposti käyttöjärjestelmän olisi voinut päivittää. Itse asennus kuitenkin oli erittäin helppo tehdä, ja väkertelystä pitävälle hackintosh-kone voisikin olla hyvä ratkaisu. Applen koneista tuttua laadukkuutta kuitenkin puuttuu, sillä päivitysten toimimattomuuden lisäksi esimerkiksi nukkuminen ei joka kerralla toiminutkaan kunnolla, vaan jumitti herätysvaiheessa koko koneen. Tällaista ei käy aidolla Applen valmistamalla Mac-laitteistolla.

Käyttämättömyys

Myöhemmin hankin uuden kannettavan, joten miniläppäri jäi melkolailla unholaan. OSX-kokeilun jälkeen vaihdoin kyllä Mini 10v:n käyttöjärjestelmän Debianiin, kunnes nyt jälleen pitkän ajan päästä huomasin koneen olemassaolon. Päätin myydä koneen Huuto.netissä, jos joku vaikka vielä haluaisi hackintosh-yhteensopivaa konetta.

Windows XP takaisin

Vaikeinta koko koneen käytössä on tähän mennessä ollut Windows XP:n asentaminen takaisin ja näppäintarrojen liimojen puhdistaminen.  Onneksi liimapinnat lähtivät kuitenkin suhteellisen helposti. Jälkiviisaana voisi käyttöjärjestelmän osalta todeta, että olisi jo aluksi voinut ottaa kiintolevystä levykuvan talteen, mutta ajattelin yhden päivän WinXP-testailun jälkeen haluavani ajaa jatkossa joka tapauksessa jotain muuta käyttöjärjestelmää. Koneen myyminen ei ollut tuolloin mielessä.

Koneen mukana toimitettiin – melko poikkeuksellista kuin se nykyään onkin – fyysinen media. Harmi vain, että mediana toimi CD ja muutama DVD-levy, joille minikannettavassa ei ollut asemaa. Jouduin säätämään käytännössä kokonaisen vuorokauden käynnistyvän Windows-muistitikun onnistuneeseen tekemiseen ja Windows XP:n asentamiseen. Lopulta homma kuitenkin onnistui, ja sain Dellin takaisin uutta vastaavaksi.

Osta kone itsellesi!

Mikäli olet kiinnostunut ostamaan koneen, se löytyy tällä hetkellä huuto.net-palvelusta (MYYTY)!

Päädyin hommaamaan kotipalvelimeksi edellisen sukupolven Apple Mac mini -tietokoneen. 1,83 GHz:n prosessori ja 1 Gt RAM-muistia riittävät vallan hyvin irssin pyörittämiseen sekä muutaman veppisivun tarjoilemiseen.

Ajattelin aluksi kertoa blogissani, mitä kaikkea Mac OS X Leopard:sta täytyy säätää, jotta sitä voisi käyttää palvelimena, mutta totesin Linuxin olevan paljon helpompi valjastaa kyseiseen tarkoitukseen. OS X:ää ei ole suunniteltu pelkällä näppäimistöllä käytettäväksi, joten asensin koneeseen Ubuntun.

Hetki sokean elämää

Minulla ei siis ollut konetta varten ylimääräistä USB-hiirtä tai muuta osoitinlaitetta, joten käytin pelkkää näppäimistöä. Näin sivuhuomiona mainittakoon että Full Keyboard Access:n voi aktivoida painamalla Control+F7, jos mäkkikoneesta puuttuu hiiri.

Huomasin näytön resoluution olevan 800×600, vaikka koneeseen kiinnittämäni näyttö olisi tukenut 1024×768:aakin. Menin System Preferencesiin tarkoituksenani muuttaa asetus kohdalleen.

Mac OS X on suunniteltu käytettäväksi hiirellä. Ohjelmien ja käyttöjärjestelmän asetuksia muutettaessa muutokset ovat voimassa välittömästi klikkaamisen jälkeen. Ei siis tarvita erillisiä Käytä- tai OK-nappuloita. Tämä on kuitenkin näppäimistöllä käytettäessä pienoinen ongelma.

Siirryin resoluutiolistaan ja painoin nuolta alas valitakseni eri resoluution. OS X ottikin asetuksen heti käyttöön. Huonompi homma oli se, että näyttöni ei osannut näyttää tuota resoluutiota ollenkaan. Odottelin hetkisen, ja kun en tiennyt, oliko ruudulle ilmestynyt uudesta resoluutiosta kertova varmistusikkuna vaiko ei, painoin pienen odottelun jälkeen jälleen alas päin. En muista vaihtuiko resoluutio taas, mutta lopputuloksena oli se, etten löytänyt listasta enää toimivaa näyttötilaa, vaikka näyttö kertoikin jossain vaiheessa virkistystaajuuden muuttuvan.

Onneksi olin aiemmin aktivoinut VNC-etätyöpöytäyhteydet. Ei tarvinnut vaihtaa näyttöä väliaikaisesti toiseen vain yhden resoluution vaihtamista varten. Typerä käyttöliittymämoka joka tapauksessa Applelta.

Työpöytäkäytössä OS X on intuitiivinen, mutta serverikäyttöön käyttöjärjestelmän normaali versio ei oikein sovellu. Erillisiä Mac OS X Server –versioita en ole päässyt koskaan käyttämään, joten niistä en osaa sanoa.

Ubuntun asennus

Latasin netistä Ubuntun uusimman version levykuvan ja poltin sen CD:lle Leopardin mukana tulevalla Disk Utilityllä. Käynnistin Boot Camp Assistantin ja käytin sen helppokäyttöistä “wizard”:ia levyn osiointiin saakka. Jaoin Mac minin sisäisen kiintolevyn kahtia. Kun Boot Camp sitten kysyi Windowsin asennuslevyä, sammutin vain ohjelman ikkunan pois. Tarvittava osiointi oli tehty.

Bootloaderiksi asensin rEFIt-nimisen ohjelman. Sen käyttö ei ole edes pakollista kahden käyttöjärjestelmän kanssa, mutta halusin sen silti – siihen saa nimittäin nätin Tux-pingviinin kuvan Linux-käyttöjärjestelmien kohdalle, kun Boot Camp näyttäisi vain Windowsin logoa muistuttavan neljästä kärjellään seisovasta nelikulmiosta koostuvan logon.

Seuraavaksi vuorossa oli Ubuntu Linuxin CD:n työntäminen sisään ja koneen uudelleenkäynnistys.

Yllätyin positiivisesti kuinka tuettua Mac-rauta Ubuntussa oli. Bluetooth ja WLAN toimivat molemmat välittömästi jo LiveCD-ympäristössä ilman mitään säätöjä. Myös työpöydän 3D-efektit toimivat sulavasti eikä mitään ajureita tarvinnut etsiä.

Tuplaklikkasin työpöydältä Ubuntun asennuksen käyntiin. Asennuksen kiintolevyosioinnissa poistin Boot Campilla Windowsia varten luodun osion ja tein tilalle juuriosion ext3-tiedostojärjestelmällä sekä swap-osion. GRUB-bootloader sai asentua oletuksena tarjottuun paikkaan.

Ohjelmien asennus

Tarvitsemieni ohjelmien asennus oli helppoa Ubuntussa, sillä siinä on paketinhallinta valmiiksi: sudo aptitude install <ohjelman_nimi> ja hetken päästä softaa voikin jo käyttää. Mac OS X:ään joutuu asentamaan MacPorts:n erikseen. Myös screenin, Terminal:n ja irssin asetuksia joutuu rukkaamaan paljon enemmän. UTF-8-merkistökoodauksen kanssa on myös ongelmia OS X:ssä, sillä screen täytyy ensimmäistä kertaa käynnistää -U-vivulla tai muuten Unicodea ei saa päälle. Lisäksi screen:ssä ympäristömuuttuja $TERM saa aina arvon “screen”, joten värit eivät toimi. Komennolla export TERM=”xterm-color” && source ~/.profile saan homman toimimaan. En löytänyt asetustiedostoa, johon tuon olisi voinut säätää automaattiseksi, vaikka bashrc- ja profile-tiedostoja muuttelin käyttöjärjestelmälaajuisestikin.

Ohjelmien kääntämistä varten kummassakaan käyttöjärjestelmässä ei ole oletuksena GCC:tä valmiiksi, vaan se täytyy asentaa erikseen. Mac OS X:ssä tämä onnistuu käyttöjärjestelmän toiselta asennuslevyltä ja Ubuntussa APT:n avulla asentamalla gcc:n ja glibc:n.

Molemmissa käyttöjärjestelmissä terminaali on oletuksena valkotaustainen. En ymmärrä, miksei se voisi olla jo oletusasetuksillaan perinteisen musta.

Apachea tai muuta vastaavaa HTTP-daemonia en vielä ole jaksanut säätää toimintaan. Mac OS X:ssä tulee Apache mukana, mutta ajattelin kokeilla omaan kotipalvelimeeni vaihteeksi jotain kevyempää, kun se Ubuntu Linuxissa on niin helppoa. Lighttpd voisi olla kiva.

ChamSys ja DMX-ohjaus

ChamSys MagicQ on ilmainen ammattitasoinen valolaitteiden ohjausohjelmisto. Muuten se tuntui loistavalta kotikäyttöäni ajatellen, mutta Linux-versio on hieman vanha ja buginen. Joskus ruudulla näkyvät napit eivät toimi, vaikka niitä kuinka klikkailisi. Lisäksi Enttec DMX USB Pro -boksin kanssa ohjelma räpsäytti yhtäkkiä kaikki laitteet alle puoleksi sekunniksi päälle. Yhtäkkinen punainen valaistus huoneessa ja pöytätuulettimen hurahtaminen säikäyttivät allekirjoittaneen kiitettävästi. Kuulemani mukaan tämä olisi yleisempikin ongelma juuri Linux-versiossa.

Kumma juttu kun ChamSys:n valopöydät tietääkseni käyttävät Linux-kerneliä, eivätkä ne bugittele samoin.

Pitäisi tutkiskella tuon ohjainboksin ohjailua DMX4Linux:n avulla. Vaikka ilman sitäkin sen ohjaamisen pitäisi olla tuon Pro-mallin kanssa tasoa “Avaa COM-portti ja kirjoita porttiin 512:n eri liu’un tilan (0-255) kertova merkkijono”. OpenDMX USB:llä olisi kovempi homma, kun itse DMX-signaalikin pitäisi luoda itse.

Miksi Ubuntu eikä Mac OS X?

Loppupeleissä valitsin Ubuntun, jotta palvelimen päivittäminen olisi helpompaa. En tahdo käynnistellä konetta vähän väliä uudelleen järjestelmän päivityksien takia, joten Ubuntu tuntui paremmalta ratkaisulta. Pöytäkonetta tulee sammuteltua ja käynnisteltyä muutenkin enemmän, joten päivitysten pakotetut rebootit eivät haittaa niin paljoa. Ubuntussa päivitykset voi myös ajaa etänä tekstikomennolla. Teepä sama OS X:ssä. (edit: Tuo muuten taitaa sittenkin onnistua…)

Oikeastaan ainut asia, jota kaipaan kotipalvelimelle Mac OS X:stä on TimeMachine-varmuuskopiointi. “Osta ulkoinen kiintolevy, aseta varmuuskopiointi päälle ja unohda koko juttu kunnes varmuuskopiota mahdollisesti tarvitaan” on erittäin toimiva konsepti, joka saisi yleistyä muihinkin käyttöjärjestelmiin.

Nyt Ubuntua Mac minissä kokeiltuani voin suositella entistä enemmän kyseistä konemallia kaikille Maceista vähänkin kiinnostuneille. Mac minin avulla on hyvä tutustua Applen käyttöjärjestelmään koneen hinnan ollessa inhimillinen. Ja vaikka Mac OS X:stä ei lopulta pitäisikään, tilalle voi asentaa jonkin Linux-jakelun tai Microsoft Windowsin. Mac mini on vieläpä tyylikkään näköinen ja pienikokoinen tietokone, vaikka sen erillinen virtalähde onkin hieman isokokoinen mötikkä.

Ajattelinpa kirjoittaa taas pitkästä aikaa uuden merkinnän…

Into kirjoitella laski

Blogailuintoa on hieman vähentänyt viime vuoden loppupuolella hävinnyt merkintä, jossa kerroin OpenWRT:n – erään Linux-jakelun – asentamisen vihdoin onnistuneen Asuksen kuluttajareitittimeen. Selostin tarkkaan asentamisenkin, mutta merkintä haihtui bittitaivaaseen palvelinpäivityksen yhteydessä. Samalla sivuston oletusteema vaihtui takaisin syksyiseksi, vaikka juuri olin sen muuttanut tähän normaaliin takaisin.

Nooh, korjasin teeman toimimaan, mutten jaksanut vaivautua kirjoittamaan uudelleen kokonaista blogimerkintää.

Lyhyesti tuosta OpenWRT:stä sanoisin, että se toimii hyvin reititystarkoituksiin, mutta irssiä sillä ei pahemmin ole mieltä ajaa ainakaan suomalaisen kannalta: pakettivarastosta löytyvästä irssistä puuttuu sekä recode että perl-tuki, joten skandinaavisten kirjaimien näkyminen on vähän niin ja näin.

Uusia valolaitteita

Huone kolmella eri värillä valaistuna

DMX-ohjattavista valoista en olekaan tainnut vielä kirjoittaa mitään. Ostin jo viime vuoden puolella pari LED-PAR-valaisinta sekä neliporttisen himmentimen, joita voi ohjata DMX 512 -valojenohjausstandardilla.

Oikeata valopöytää minulla ei ole, mutta ostin Enttec DMX USB Pro -laitteen hommaa varten. Se mahdollistaa komentojen lähettämisen tietokoneella (ja niiden kaappaamisenkin, mutta en ole sitä tarvinnut, kun mikään muu laite ei DMX-verkkooni lähetä signaalia).

Nyt voin siis säätää valaistustani suoraan tietokoneella! Jossain vaiheessa olisi tarkoitus opetella kirjoittamaan oma ohjausohjelma, jolla voisi ajastaa valoja ja himmentimeen kytkettyjä laitteita menemään päälle ja pois tiettyihin kellonaikoihin.

Tällä hetkellä käytän pääasiassa MiniStageConsole-nimistä softaa laitteiden ohjaamiseen. Se oli melkeinpä ainut ohjelma, joka Mac OS X:ssä edes tunnisti Enttec-boksini, vaikka olen ajurit asentanut.

Uuden kotipalvelimen etsintä

Sammutin aiemmin kotipalvelimena toimineen koneen, kun huomasin sen pitävän paljon enemmän meteliä kuin nyt jo entinen Mac Minini tai uusi iMac-koneeni. Rupesin arvostamaan hiljaisuutta, kun huomasin että koneet voivat olla meluttomiakin.

Apple päivitti vasta kaikkia laitteitaan. Uuden Minin hinta nousi satasella, mutta samalla koneen sisuskalutkin saivat työpöytäkäyttöön erittäinkin toivottuja muutoksia, muun muassa uuden näytönohjaimen, johon voi kiinnittää kaksi näyttöä. Tuon puutteen takia vaihdoinkin koneen iMac:iin.

Olen metsästellyt nyt käytettyä edellisen sukupolven Mac Miniä palvelinkoneeksi. Voisin ajaa irssiä ja valojenohjaussoftaa 24/7. Ehkäpä asentaisin koneeseen Ubuntu Linuxin, jotta valojen ohjailu olisi helpompaa. Tai sitten käyttäisin Mac OS X:ää. En osaa vielä sanoa.

Toinen vaihtoehto palvelinkoneeksi olisi rakentaa sellainen osista itse. Asuksella olisi Mini-ITX-kokoisia emolevyjä ja prosessoreita, joissa ei olisi tuulettimia lainkaan. Myös koteloita löytyisi vähän virtaa kuluttavilla virtalähteillä.

Tuossa toisessa vaihtoehdossa huono puoli olisi se, että osat joutuisi todennäköisesti tilaamaan jostain ulkomailta EU:n sisältä. Suomessa osat tuntuvat olevan ylihintaisia.

Kolmas pienikokoinen, vähän virtaa syövä ja hiljainen laite olisi Linutop 2. Vaikka hintaa mainostetaankin 280€:na, tulisi sitä käytännössä Suomeen postitettuna veroineen lähemmäs 370€. Kun täysin uusi edellisen polven Apple Mac Mini maksaa 499€ ja käytettynä 350-450€, on hintaero turhan pieni. Minissä sentään on sisäänrakennettuna optinen asema, Bluetooth, WLAN, isohko kiintolevy ja DVI-ulostulo.

Mitenhän halvin mahdollinen miniläppäri toimisi Linuxilla irssin ja httpd:n pyörittämiseen? Kuumenevatko ne liikaa kansi kiinni ja olisiko hyvä ratkaisu noin yleensäkään? Kannettavia tuskin on tarkoitettu olemaan aina päällä.

Äääh, miksei Kate-tekstieditorissa voi avata useampaa sessiota kerralla eri ikkunoihin? >_< Ärsyttävä pikkupuute muuten hyvässä editorissa.

Mindy 2 muuten jopa edistyy pikkuhiljaa.

Näyttäisipä OpenWRT:n Kamikazesta kertovan sivun mukaan olevan vieläkin turhan vaikeaa tuon jakelun asentaminen Asus WL500gP V2:een. Odottelen vielä sitä päivää, että voin ladata imagen, jonka vain asennan laitteeseen. USB:n ja WLAN:n kanssa täytyy tuon mainitun sivun mukaan vieläkin vähän säätää.

Jokohan tuolle Kamikazelle saisi irssin, Apachen ja MySQL:n? Lähinnä niitä tulisi käytettyä.

Ei varmaan tarvitse kauaa enää odotella. Kaikki korjaukset näyttäisivät olevan jo saatavilla – kun joku vain yhdistäisi ne yhdeksi paketiksi. Eri foorumeillakin on koko ajan aktiivista keskustelua Linuxin asentamisesta V2-laitteeseen.

Jos jokin laite toimii ilman ongelmia, siitä ei yleensä kukaan kirjoita nettiin. Ajattelin tehdä poikkeuksen ja kertoa ihmisille ainakin yhdestä laitteesta, joka toimi itselläni Ubuntu 7:ssa suoraan.

Ostin eilen MSI Mega Sky 580 DVB-T USB-digisovittimen. Laite ei toiminut Linux MCE:ssä (mediakäyttöön Kubuntun päälle rakennettu ohjelmistokokonaisuus), mutta toisella identtisellä koneella Ubuntussa mainiosti. Linux MCE:ssä MythTV jumitti koko koneen täysin, ja ruudulla näkyi vain mustaa. Koska laite toimii Ubuntussa, sen on siis toimittava, mahdollisesti pienellä säädöllä, myös Linux MCE:ssä. Ehkä ongelmana olisikin ollut vain väärän laitetiedoston käyttö (/dev/video1 kun olisi pitänyt olla /dev/video0 tai jotain vastaavaa).

Yllätyin, että Windowsissa Mega Sky 580 oli huomattavan tehosyöppö. Television katselu ei ollut mahdollista pätkimisen takia AMD Athlon 2500+ (1,8GHz) -prosessorilla. Eri antennilta tuleva signaali saattoi toki vaikuttaa asiaan, mutta silti katseluohjelma käytti koko ajan yli 50% laskentatehoja.

Mukana paketissa tuli itse USB-porttiin menevä laite, adapteri, jolla antennijohdon saa tökättyä laitteen epästandardiin pienempään liittimeen, pieni litteä kaukosäädin sekä ajuri-CD Windowsille.

Kaukosäädin näyttäisi toimivan ainakin Linuxissa näppäimistönä, joka lähettää tiettyjä näppäinkoodeja tietyistä napeista. Muun muassa napit j, k, x, 1 ja 2 olivat käytössä. Kun soittimen pikanäppäimet säätää noiden mukaan, kaukosäätimestä pitäisi saada ihan käytettävä kapistus. Kannettavalla tietokoneella virittimen saa asetettua enemmän näkyville kuin pöytäkonetta käytettäessä, jolloin infrapuna todennäköisesti kantautuukin vastaanotinporttiin asti pienellä vaivalla. Toisaalta kuinkakohan moni kannettavan käyttäjä ei ole koneen ääressä televisiota katsoessaan?

Käytän Mega Sky 580:ä tällä hetkellä Kaffeinella. Kaffeinessa on riittävät ominaisuudet perus tv-käyttöön: timeshifting (ajansiirto eli livekuvan voi panna jääkaappi- tai vessakäynnin ajaksi tauolle ja jatkaa katsomista kiintolevylle tallentuneesta clipistä ilman että menettää ohjelmasta mitään), ajastettu tallennus, kohtuullisen hyvä ohjelmaopas sekä broadcasting-toiminto, jolla lähiverkkoon voi striimata useampiakin televisiokanavia yhdestä kanavanipusta kerrallaan.

Huonoja puolia MSI Mega Sky 580:ssä ovat liitäntöjen puutteet. Sisään saa ainoastaan antennisignaalia. Lisäksi se ainokainen antenniliitäntä on käytettävissä ainoastaan pienellä adapteripalikalla, joka lähtee helposti irti itse dongle-osasta. Hyviin puoliin voisi luokitella tarpeeksi pienen koon, jonka ansiosta laite kulkee mukana kannettavan tietokoneen kantolaukussa näppärästi. Sen verran suuri laite kuitenkin on, ettei sitä aina kannettavassa viitsisi paikoillaan pitää. Mukana se ei paljoa paina.

Yhteenvetona: Toimii Linuxissa, huonommin Windowsissa.

Ostinpa uuden lelun kotiin, Asus WL-500gP V2 –WLAN-reitittimen, johon tarkoituksena oli asentaa Linux. Vielä en onnistunut, mutta eiköhän se siitä parin kuukauden sisään vielä…

Tulipahan ainakin opittua, että kannattaa tutustua ensin kunnolla laitteeseen netin avulla, jos siihen aikoo vielä jonkin customin firmwaren asennella. Lueskelin vain pikaisesti erinäisiä sivuja koskien Asus WL-500gP-versiota – siis V2-versiota edeltävää – ja totesin laitteen olevan täysin yhteensopiva OpenWRT:n kanssa. IRC-tuttu vieläpä oli asentanut onnistuneesti kyseisen jakeluversion omaan laitteeseensa, niin mitäpä sitä toimivuutta epäilemään.

Siinä verkkokaupassa, josta ostin tuotteen, oli sitten tarjolla myös laitteen versiota kaksi. Muistin lukeneeni jostain siinä olevan enemmän RAM-muistia, joten päätin ottaa sen. Hintaeroakaan ei ollut kuin jokunen euro.

Laitteen saatuani kokeilin ensin sen normaalin firmwaren toimintoja. Ihmetyttämään jäi mainoslauseiden “lataa tiedostoja netistä USB-kiintolevylle tai -muistitikulle tietokoneen ollessa suljettuna!” -toiminnon puuttuminen. Sitä ei löytynyt edes mukana toimitetulta CD-levyltä Windows-ohjelmistona. Noh, kohtahan saisin asennettua boksiin Linuxin, jolla tuollaisenkin toiminnon käyttäminen onnistuisi vaivatta, ajattelin.

Uuden firmwaren netistä ladattuani huomasin kuitenkin, että V2-versiossa oli muutama isompi fyysinen muutos verrattuna aiempaan malliin: laitteessa on integroitu Broadcomin piirillä toimiva WLAN eikä jonain Mini-PCI:nä laitteen sisällä oleva vaihdettavissa oleva kortti sekä sen WAN- ja LAN4-portit ovat fyysisesti päinvastaisessa järjestyksessä. Päinvastaiset portit nyt eivät olisi käytännössä haitanneet, mutta Broadcomin WLAN-ajureita ei saanut 2.4-sarjan Linux-kernelillä pyörivään OpenWRT WhiteRussian 0.9:ään. Olisi siis otettava uudempi versio 2.6-kernelillä. Siihen taas ei kuulemma saa helposti käännettyä omia ohjelmia, ja pakettivalikoima olisi rajatumpi.

Ennen OpenWRT:n asennusta etsin ohjeet oletus-firmwaren varmuuskopiointiin. Se onnistui suht kätevästi web-hallintapaneelista pienellä skriptillä ja muutamalla tekstikomennolla. Suosittelen tätä vaihetta lämpimästi kaikille, jotka aikovat laitteisiinsa muokattuja ytimiä asennella.

Päätin ensin testata 2.4-kernelillistä OpenWRT:tä, vaikka tiesinkin, että WLAN ei välttämättä toimisi ilman suurta säätöä. Minulla kuitenkin on jo yksi WLAN-tukiasema, ja muutenkin alkuperäinen tarkoitukseni olikin käyttää uutta Asus-reititintä palvelimena jonkin USB-muistin kera. Voisihan sitä 2.6-versiotakin kokeilla sitten, kun toteaisi OpenWRT:n yleensäkin toimivan.

Vaihdoin boksin diag-moodiin, kytkin ainoastaan kannettavan tietokoneeni ethernet-porttiin numero 1 ja yhdistin laitteeseen tftp:llä. Taikakomennoilla binary, trace on sekä put <firmwaren-tiedostonimi> tukiasema imaisi uuden firmwaren sisuksiinsa. Vielä täytyi odotella vartin verran, jotta laite oikeasti flashasi OpenWRT:n pidempiaikaisempaan muistiin.

Boksi ei osannut itse bootata itseään, vaikka merkkivalot siirron jälkeen muuttuivatkin eri tilaan. Tein käynnistyksen uudelleen manuaalisesti katkaisemalla laitteen sähköt ja panemalla ne hetken kuluttua takaisin.

Laite tuntui buuttaavan ja siirtyvän valmiustilaan kuten ennenkin. Sitten yritin ottaa laitteeseen yhteyttä. Se ei vastannut. Pingaus ei onnistunut, vaikka kokeilin myös eri ethernet-portteja ja oletusosoitetta 192.168.1.1.

Reititin siirtyy kyllä diag-moodiin nätisti, ja siihen voi ladata uusia firmwareja. Kokeilin 2.6-kerneliä käyttävää OpenWRT Kamikazea, mutta sekään ei tuntunut toimivan. Ainut asia, josta tiesin boksin olevan vielä hengissä, oli sen lähettämä broadcast-pyyntö muista reititinverkkolaitteista. Tuo pyyntö tuli IPv6-osoitteesta, joka ei kuitenkaan vastannut useista yrityksistä huolimatta.

Tappelin OpenWRT:n kanssa kokonaisen päivän ajan, minkä jälkeen luovutin. Päätin asentaa varmuuskopioimani oletusohjelmiston takaisin ja odotella muutaman kuukauden kehittäjien uusia versioita vaihtoehtoisesta ohjelmistosta.