www.kammo.net

Blogiarkisto: Linux

Uusi pöytäkone, osa 2

Lauantaina 29. lokakuuta 2016

Lenovo-merkkisen pöytäkoneeni käyttöjärjestelmäksi vaihtui tosiaan Windows 10:n tilalle Kubuntu 16.04.1 LTS. Ajattelin kirjoittaa ohjelmistopuoleen keskittyvämmän blogimerkinnän siitä, mitä kaikkea asensin koneelle tai hienosäädin käyttöjärjestelmästä.

Aluksi asennusvaiheessa lisäsin koko levylle salauksen päälle. Tämä hidastaa hieman käynnistämistä ja koneen käyttöä yleisesti, mutta lisänä saatava hyöty on niin suuri, että halusin kryptauksen olevan päällä. Jos SSD hajoaa, voin huoletta lähettää sen takuuseen tai heittää menemään ilman että tarvitsee murehtia tietosuojasta – data oli jo salattuna mössönä joka tapauksessa, eikä sitä saa auki ilman avainta.

Tässä aakkosjärjestyksessä lista suunnilleen kaikista ohjelmistoista, mitä koneeseen asensin:

  • ArkkuDvorak
  • Déjà Dup
    • varmuuskopiointiohjelmisto
  • Firefox
    • selainlisäosa: Tree Style Tabs
    • selainlisäosa: FireGestures
      • asetuksiin ele “alas” = uusi välilehti
      • asetuksiin ele “ylös” = pysäytä
    • selainlisäosa: Grab And Drag
    • selainlisäosa: Space Next
    • teeman vaihtaminen tummempaan
    • pikahaku Youtubelle
    • pikahaku MOT-sanakirjalle (yliopistolla on lisenssi)
  • KDE-teema: (jo oletuksena oleva) Breeze
  • KDE-ohjelmien väriteema: LuckyEyes
  • KDE-osoitinteema: neutral (musta perinteisen näköinen kursori, ei niin pyöreä kuin Breeze-teemassa oletuksena)
  • kdenlive
    • videoiden muokkaamiseen
  • KeePass2
    • salasanojen hallintaan
    • xdotool
      • vaaditaan automaattista käyttäjätunnuksen ja salasanan syöttämistä varten
  • ownCloud-asiakasohjelma
  • Steam
    • pelaamiseen
  • Thunderbird
    • sähköpostiohjelma
    • lisäosa: Enigmail
      • OpenPGP-salattuja tai -allekirjoitettuja viestejä varten
  • 2 virtuaalityöpöytää aktiiviseksi
  • VLC

Myöhemmin totesin, että teeman vaihtaminen tummempisävyiseen oli huono veto, koska iso osa nettisivuista ja ohjelmista ei näkynyt oikein, vaan ne olisivat vaatineet lisäsäätöä. Esimerkiksi joskus tuli painikkeita, joissa oli lähes samalla värillä taustaväri ja teksti.

Päivitän tätä tekstiä, jos huomaan myöhemmin, että jotain oleellista puuttui. Luulisin kuitenkin, että listaus olisi nyt aika kattava tavallista työpöytäkäyttöäni ajatellen.

Uusi pöytäkone, osa 1

Tiistaina 13. syyskuuta 2016

Jokin aika sitten ostin jyväskyläläisestä SA-kaupasta Puolustusvoimilta käytöstä poistetun Lenovo ThinkCentre M-58 -tietokoneen. Koneita on ilmeisesti aika harvakseltaan myynnissä, ja tämäkin yksilö oli toiseksi viimeinen putiikin saamasta erästä. Hintaa koneella oli 50 euroa, mikä ei ole kauhean paha hinta hiljaisesta pöytäkoneesta. Joskus melko vastaavia koneita myydään kuulemma jopa niinkin edullisesti kuin 30 eurolla.

Tarkempi mallinumero koneelle on 7627, ja tässä muutamia teknisiä tietoja:

  • 2 x Intel(R) Core(TM)2 Duo CPU E7500  @ 2.93GHz
  • 160GB WD Blue Caviar -kiintolevy
  • 2 x 2GB PC3-8500 RAM 1066 MHz DDR3, yhteensä 4GB
  • 8 x USB-portti, joista 2kpl edessä ja 6kpl takana
  • Näytönohjain ilmeisesti Intel HD3470 (RV620Pro) 256MB 64BIT ATX (VGA+DP)
  • Windows 7 Pro -lisenssi, jonka sai päivitettyä Windows 10:een
  • Vaakamallinen kotelo, joka on suunniteltu helposti avattavaksi ilman yhdenkään ruuvin avaamista

Näytöksi ostin 22-tuumaisen Lenovo ThinkVision -näytön. Sillä hintaa oli 30 euroa.

Käyttöjärjestelmä

Päätin ensin asentaa koneeseen työpöytäkäyttöä varten jonkin Linux-jakelun. Tein nettiasennustikun Debianin asentamista varten, ja sillä asentaminen sujuikin näppärästi. Paitsi että ei sujunutkaan: ensimmäisellä käynnistyskerralla graafisen X11-järjestelmän käynnistyessä sainkin eteeni valkoisia vaakaviivoja vilkkuvan ruudun. Ajattelin, että näytönohjaimen ajureissa olisi jotain vikaa, joten yhdistin vasta asennettuun koneeseen toisella tietokoneella SSH-tunnelin yli tekstitilassa. Sentään SSH-palvelimen sai asetettua jo Debianin tekstitilaisessa asennusvaiheessa päälle. En kuitenkaan saanut Intel HD-ajuria säädettyä sen kummemmin, joten luovutin Linuxin asentamisen ja päätin heittää tilalle Windows 7 Pro:n. Siihen minulla oli jo asennuslevykin valmiiksi, ja Windows 7:n sai vielä heinäkuun loppuun saakka päivittää ilmaiseksi Windows kymppiin.

Yllätys oli suuri, kun Windows 7:n käynnistyessä ruutu vilkkuikin samoin kuin mitä Linuxin kanssa. Vika lieneekin siis näytössä eikä näytönohjaimessa! Outoa, että ThinkVision-näyttö ei osaisi näyttää kaikkia yleisimpiä pieniä resoluutioita. Ehkä koko näytössä on VGA-vastaanoton puolella jotain vikaa – tiedä häntä.

Vaihdoin 19-tuumaiseen 4:3-näyttöön, ja homma on sujunut sen jälkeen paremmin.

En kuitenkaan jättänyt Windows 10:ä koneen käyttöjärjestelmäksi, vaan vaihdoin sen vielä kerran Linuxiin. Tällä kertaa jakeluna on Kubuntu eli Ubuntu, jossa on oletuksena KDE-työpöytäympäristö. Vaihtamiseen innosti se, että kävin elokuun alussa Assembly Summer 2016:ssa, jossa Jimm’s PC-Store oli jälleen esillä. Heidän kaupastaan ostin tarjoushintaisen 480 gigan SSD-levyn hintaan 109€ (norm. 129€). Koska SATA-paikkoja oli vain kaksi ja halusin vielä säästää DVD-aseman toimivana, en asentanut SSD:tä toiseksi levyksi, vaan vaihdoin sen vanhan kiintolevyn paikalle.

Miniläppäri

Sunnuntaina 21. elokuuta 2011

Ostin reilu vuosi sitten keväällä Gigantista Dell Inspiron Mini 10v -minikannettavan. Pääasiallinen tarkoitukseni tuolloin oli saada MacOS X:ää pyörittävä pienikokoinen tietokone. Applen lähin vastine oli reilun tonnin maksava 13-tuumainen Macbook Air, joten pienemmän koneen saadakseen oli vaihdettava valmistajaa. Löysin useita blogipostauksia, jotka kertoivat Intel-yhteensopivien OSX-käyttisten toimivuudesta Dellin Mini 9- ja 10-malleissa, ja päätin tilata itsekin koneen.
Kannettavan kansi ja siihen lisätty ompputarra.

Asennus

Asennusmedian ostamisen jälkeen kopioin sen sisällön muistitikulle, sillä miniläppärissä ei luonnollisestikaan tilan säästämiseksi ole DVD-asemaa. Asennus sujui mutkattomasti, ja pian pääsinkin käyttämään konetta. Käyttöjärjestelmä kuitenkin hajosi heti ensimmäiseen ohjelmistopäivitykseen. Asensin käyttiksen uudelleen, mutta tällä kerralla en antanut päivitykselle lupaa.

Huomaa dvorak-näppäintarrat 🙂

Jatkokäyttö

En jaksanut perehtyä ongelmaan sen kummemmin, joten en osaa sanoa, kuinka helposti käyttöjärjestelmän olisi voinut päivittää. Itse asennus kuitenkin oli erittäin helppo tehdä, ja väkertelystä pitävälle hackintosh-kone voisikin olla hyvä ratkaisu. Applen koneista tuttua laadukkuutta kuitenkin puuttuu, sillä päivitysten toimimattomuuden lisäksi esimerkiksi nukkuminen ei joka kerralla toiminutkaan kunnolla, vaan jumitti herätysvaiheessa koko koneen. Tällaista ei käy aidolla Applen valmistamalla Mac-laitteistolla.

Käyttämättömyys

Myöhemmin hankin uuden kannettavan, joten miniläppäri jäi melkolailla unholaan. OSX-kokeilun jälkeen vaihdoin kyllä Mini 10v:n käyttöjärjestelmän Debianiin, kunnes nyt jälleen pitkän ajan päästä huomasin koneen olemassaolon. Päätin myydä koneen Huuto.netissä, jos joku vaikka vielä haluaisi hackintosh-yhteensopivaa konetta.

Windows XP takaisin

Vaikeinta koko koneen käytössä on tähän mennessä ollut Windows XP:n asentaminen takaisin ja näppäintarrojen liimojen puhdistaminen.  Onneksi liimapinnat lähtivät kuitenkin suhteellisen helposti. Jälkiviisaana voisi käyttöjärjestelmän osalta todeta, että olisi jo aluksi voinut ottaa kiintolevystä levykuvan talteen, mutta ajattelin yhden päivän WinXP-testailun jälkeen haluavani ajaa jatkossa joka tapauksessa jotain muuta käyttöjärjestelmää. Koneen myyminen ei ollut tuolloin mielessä.

Koneen mukana toimitettiin – melko poikkeuksellista kuin se nykyään onkin – fyysinen media. Harmi vain, että mediana toimi CD ja muutama DVD-levy, joille minikannettavassa ei ollut asemaa. Jouduin säätämään käytännössä kokonaisen vuorokauden käynnistyvän Windows-muistitikun onnistuneeseen tekemiseen ja Windows XP:n asentamiseen. Lopulta homma kuitenkin onnistui, ja sain Dellin takaisin uutta vastaavaksi.

Osta kone itsellesi!

Mikäli olet kiinnostunut ostamaan koneen, se löytyy tällä hetkellä huuto.net-palvelusta (MYYTY)!

Uusi kotipalvelin

Lauantaina 25. huhtikuuta 2009

Päädyin hommaamaan kotipalvelimeksi edellisen sukupolven Apple Mac mini -tietokoneen. 1,83 GHz:n prosessori ja 1 Gt RAM-muistia riittävät vallan hyvin irssin pyörittämiseen sekä muutaman veppisivun tarjoilemiseen.
Mac mini

Ajattelin aluksi kertoa blogissani, mitä kaikkea Mac OS X Leopard:sta täytyy säätää, jotta sitä voisi käyttää palvelimena, mutta totesin Linuxin olevan paljon helpompi valjastaa kyseiseen tarkoitukseen. OS X:ää ei ole suunniteltu pelkällä näppäimistöllä käytettäväksi, joten asensin koneeseen Ubuntun.

Hetki sokean elämää

Minulla ei siis ollut konetta varten ylimääräistä USB-hiirtä tai muuta osoitinlaitetta, joten käytin pelkkää näppäimistöä. Näin sivuhuomiona mainittakoon että Full Keyboard Access:n voi aktivoida painamalla Control+F7, jos mäkkikoneesta puuttuu hiiri.

Huomasin näytön resoluution olevan 800×600, vaikka koneeseen kiinnittämäni näyttö olisi tukenut 1024×768:aakin. Menin System Preferencesiin tarkoituksenani muuttaa asetus kohdalleen.

Resoluutio-kuvituskuva

Mac OS X on suunniteltu käytettäväksi hiirellä. Ohjelmien ja käyttöjärjestelmän asetuksia muutettaessa muutokset ovat voimassa välittömästi klikkaamisen jälkeen. Ei siis tarvita erillisiä Käytä- tai OK-nappuloita. Tämä on kuitenkin näppäimistöllä käytettäessä pienoinen ongelma.

Siirryin resoluutiolistaan ja painoin nuolta alas valitakseni eri resoluution. OS X ottikin asetuksen heti käyttöön. Huonompi homma oli se, että näyttöni ei osannut näyttää tuota resoluutiota ollenkaan. Odottelin hetkisen, ja kun en tiennyt, oliko ruudulle ilmestynyt uudesta resoluutiosta kertova varmistusikkuna vaiko ei, painoin pienen odottelun jälkeen jälleen alas päin. En muista vaihtuiko resoluutio taas, mutta lopputuloksena oli se, etten löytänyt listasta enää toimivaa näyttötilaa, vaikka näyttö kertoikin jossain vaiheessa virkistystaajuuden muuttuvan.

Onneksi olin aiemmin aktivoinut VNC-etätyöpöytäyhteydet. Ei tarvinnut vaihtaa näyttöä väliaikaisesti toiseen vain yhden resoluution vaihtamista varten. Typerä käyttöliittymämoka joka tapauksessa Applelta.

Työpöytäkäytössä OS X on intuitiivinen, mutta serverikäyttöön käyttöjärjestelmän normaali versio ei oikein sovellu. Erillisiä Mac OS X Server –versioita en ole päässyt koskaan käyttämään, joten niistä en osaa sanoa.

Ubuntun asennus

Latasin netistä Ubuntun uusimman version levykuvan ja poltin sen CD:lle Leopardin mukana tulevalla Disk Utilityllä. Käynnistin Boot Camp Assistantin ja käytin sen helppokäyttöistä “wizard”:ia levyn osiointiin saakka. Jaoin Mac minin sisäisen kiintolevyn kahtia. Kun Boot Camp sitten kysyi Windowsin asennuslevyä, sammutin vain ohjelman ikkunan pois. Tarvittava osiointi oli tehty.

Bootloaderiksi asensin rEFIt-nimisen ohjelman. Sen käyttö ei ole edes pakollista kahden käyttöjärjestelmän kanssa, mutta halusin sen silti – siihen saa nimittäin nätin Tux-pingviinin kuvan Linux-käyttöjärjestelmien kohdalle, kun Boot Camp näyttäisi vain Windowsin logoa muistuttavan neljästä kärjellään seisovasta nelikulmiosta koostuvan logon.

Seuraavaksi vuorossa oli Ubuntu Linuxin CD:n työntäminen sisään ja koneen uudelleenkäynnistys.

Yllätyin positiivisesti kuinka tuettua Mac-rauta Ubuntussa oli. Bluetooth ja WLAN toimivat molemmat välittömästi jo LiveCD-ympäristössä ilman mitään säätöjä. Myös työpöydän 3D-efektit toimivat sulavasti eikä mitään ajureita tarvinnut etsiä.

Tuplaklikkasin työpöydältä Ubuntun asennuksen käyntiin. Asennuksen kiintolevyosioinnissa poistin Boot Campilla Windowsia varten luodun osion ja tein tilalle juuriosion ext3-tiedostojärjestelmällä sekä swap-osion. GRUB-bootloader sai asentua oletuksena tarjottuun paikkaan.

Ohjelmien asennus

Tarvitsemieni ohjelmien asennus oli helppoa Ubuntussa, sillä siinä on paketinhallinta valmiiksi: sudo aptitude install <ohjelman_nimi> ja hetken päästä softaa voikin jo käyttää. Mac OS X:ään joutuu asentamaan MacPorts:n erikseen. Myös screenin, Terminal:n ja irssin asetuksia joutuu rukkaamaan paljon enemmän. UTF-8-merkistökoodauksen kanssa on myös ongelmia OS X:ssä, sillä screen täytyy ensimmäistä kertaa käynnistää -U-vivulla tai muuten Unicodea ei saa päälle. Lisäksi screen:ssä ympäristömuuttuja $TERM saa aina arvon “screen”, joten värit eivät toimi. Komennolla export TERM=”xterm-color” && source ~/.profile saan homman toimimaan. En löytänyt asetustiedostoa, johon tuon olisi voinut säätää automaattiseksi, vaikka bashrc– ja profile-tiedostoja muuttelin käyttöjärjestelmälaajuisestikin.

Tux-pingviini, Linuxin maskotti

Ohjelmien kääntämistä varten kummassakaan käyttöjärjestelmässä ei ole oletuksena GCC:tä valmiiksi, vaan se täytyy asentaa erikseen. Mac OS X:ssä tämä onnistuu käyttöjärjestelmän toiselta asennuslevyltä ja Ubuntussa APT:n avulla asentamalla gcc:n ja glibc:n.

Molemmissa käyttöjärjestelmissä terminaali on oletuksena valkotaustainen. En ymmärrä, miksei se voisi olla jo oletusasetuksillaan perinteisen musta.

Apachea tai muuta vastaavaa HTTP-daemonia en vielä ole jaksanut säätää toimintaan. Mac OS X:ssä tulee Apache mukana, mutta ajattelin kokeilla omaan kotipalvelimeeni vaihteeksi jotain kevyempää, kun se Ubuntu Linuxissa on niin helppoa. Lighttpd voisi olla kiva.

ChamSys ja DMX-ohjaus

ChamSys MagicQ on ilmainen ammattitasoinen valolaitteiden ohjausohjelmisto. Muuten se tuntui loistavalta kotikäyttöäni ajatellen, mutta Linux-versio on hieman vanha ja buginen. Joskus ruudulla näkyvät napit eivät toimi, vaikka niitä kuinka klikkailisi. Lisäksi Enttec DMX USB Pro -boksin kanssa ohjelma räpsäytti yhtäkkiä kaikki laitteet alle puoleksi sekunniksi päälle. Yhtäkkinen punainen valaistus huoneessa ja pöytätuulettimen hurahtaminen säikäyttivät allekirjoittaneen kiitettävästi. Kuulemani mukaan tämä olisi yleisempikin ongelma juuri Linux-versiossa.

Kumma juttu kun ChamSys:n valopöydät tietääkseni käyttävät Linux-kerneliä, eivätkä ne bugittele samoin.

Pitäisi tutkiskella tuon ohjainboksin ohjailua DMX4Linux:n avulla. Vaikka ilman sitäkin sen ohjaamisen pitäisi olla tuon Pro-mallin kanssa tasoa “Avaa COM-portti ja kirjoita porttiin 512:n eri liu’un tilan (0-255) kertova merkkijono”. OpenDMX USB:llä olisi kovempi homma, kun itse DMX-signaalikin pitäisi luoda itse.

Miksi Ubuntu eikä Mac OS X?

Loppupeleissä valitsin Ubuntun, jotta palvelimen päivittäminen olisi helpompaa. En tahdo käynnistellä konetta vähän väliä uudelleen järjestelmän päivityksien takia, joten Ubuntu tuntui paremmalta ratkaisulta. Pöytäkonetta tulee sammuteltua ja käynnisteltyä muutenkin enemmän, joten päivitysten pakotetut rebootit eivät haittaa niin paljoa. Ubuntussa päivitykset voi myös ajaa etänä tekstikomennolla. Teepä sama OS X:ssä. (edit: Tuo muuten taitaa sittenkin onnistua…)

Oikeastaan ainut asia, jota kaipaan kotipalvelimelle Mac OS X:stä on TimeMachine-varmuuskopiointi. “Osta ulkoinen kiintolevy, aseta varmuuskopiointi päälle ja unohda koko juttu kunnes varmuuskopiota mahdollisesti tarvitaan” on erittäin toimiva konsepti, joka saisi yleistyä muihinkin käyttöjärjestelmiin.

Nyt Ubuntua Mac minissä kokeiltuani voin suositella entistä enemmän kyseistä konemallia kaikille Maceista vähänkin kiinnostuneille. Mac minin avulla on hyvä tutustua Applen käyttöjärjestelmään koneen hinnan ollessa inhimillinen. Ja vaikka Mac OS X:stä ei lopulta pitäisikään, tilalle voi asentaa jonkin Linux-jakelun tai Microsoft Windowsin. Mac mini on vieläpä tyylikkään näköinen ja pienikokoinen tietokone, vaikka sen erillinen virtalähde onkin hieman isokokoinen mötikkä.

Palvelinongelmia ja valaistusta

Lauantaina 7. maaliskuuta 2009

Ajattelinpa kirjoittaa taas pitkästä aikaa uuden merkinnän…

Into kirjoitella laski

Blogailuintoa on hieman vähentänyt viime vuoden loppupuolella hävinnyt merkintä, jossa kerroin OpenWRT:n – erään Linux-jakelun – asentamisen vihdoin onnistuneen Asuksen kuluttajareitittimeen. Selostin tarkkaan asentamisenkin, mutta merkintä haihtui bittitaivaaseen palvelinpäivityksen yhteydessä. Samalla sivuston oletusteema vaihtui takaisin syksyiseksi, vaikka juuri olin sen muuttanut tähän normaaliin takaisin.

Nooh, korjasin teeman toimimaan, mutten jaksanut vaivautua kirjoittamaan uudelleen kokonaista blogimerkintää.

Lyhyesti tuosta OpenWRT:stä sanoisin, että se toimii hyvin reititystarkoituksiin, mutta irssiä sillä ei pahemmin ole mieltä ajaa ainakaan suomalaisen kannalta: pakettivarastosta löytyvästä irssistä puuttuu sekä recode että perl-tuki, joten skandinaavisten kirjaimien näkyminen on vähän niin ja näin.

Uusia valolaitteita

Huone kolmella eri värillä valaistuna

DMX-ohjattavista valoista en olekaan tainnut vielä kirjoittaa mitään. Ostin jo viime vuoden puolella pari LED-PAR-valaisinta sekä neliporttisen himmentimen, joita voi ohjata DMX 512 -valojenohjausstandardilla.

Oikeata valopöytää minulla ei ole, mutta ostin Enttec DMX USB Pro -laitteen hommaa varten. Se mahdollistaa komentojen lähettämisen tietokoneella (ja niiden kaappaamisenkin, mutta en ole sitä tarvinnut, kun mikään muu laite ei DMX-verkkooni lähetä signaalia).

Nyt voin siis säätää valaistustani suoraan tietokoneella! Jossain vaiheessa olisi tarkoitus opetella kirjoittamaan oma ohjausohjelma, jolla voisi ajastaa valoja ja himmentimeen kytkettyjä laitteita menemään päälle ja pois tiettyihin kellonaikoihin.

Tällä hetkellä käytän pääasiassa MiniStageConsole-nimistä softaa laitteiden ohjaamiseen. Se oli melkeinpä ainut ohjelma, joka Mac OS X:ssä edes tunnisti Enttec-boksini, vaikka olen ajurit asentanut.

Uuden kotipalvelimen etsintä

Sammutin aiemmin kotipalvelimena toimineen koneen, kun huomasin sen pitävän paljon enemmän meteliä kuin nyt jo entinen Mac Minini tai uusi iMac-koneeni. Rupesin arvostamaan hiljaisuutta, kun huomasin että koneet voivat olla meluttomiakin.

Apple päivitti vasta kaikkia laitteitaan. Uuden Minin hinta nousi satasella, mutta samalla koneen sisuskalutkin saivat työpöytäkäyttöön erittäinkin toivottuja muutoksia, muun muassa uuden näytönohjaimen, johon voi kiinnittää kaksi näyttöä. Tuon puutteen takia vaihdoinkin koneen iMac:iin.

Olen metsästellyt nyt käytettyä edellisen sukupolven Mac Miniä palvelinkoneeksi. Voisin ajaa irssiä ja valojenohjaussoftaa 24/7. Ehkäpä asentaisin koneeseen Ubuntu Linuxin, jotta valojen ohjailu olisi helpompaa. Tai sitten käyttäisin Mac OS X:ää. En osaa vielä sanoa.

Toinen vaihtoehto palvelinkoneeksi olisi rakentaa sellainen osista itse. Asuksella olisi Mini-ITX-kokoisia emolevyjä ja prosessoreita, joissa ei olisi tuulettimia lainkaan. Myös koteloita löytyisi vähän virtaa kuluttavilla virtalähteillä.

Tuossa toisessa vaihtoehdossa huono puoli olisi se, että osat joutuisi todennäköisesti tilaamaan jostain ulkomailta EU:n sisältä. Suomessa osat tuntuvat olevan ylihintaisia.

Kolmas pienikokoinen, vähän virtaa syövä ja hiljainen laite olisi Linutop 2. Vaikka hintaa mainostetaankin 280€:na, tulisi sitä käytännössä Suomeen postitettuna veroineen lähemmäs 370€. Kun täysin uusi edellisen polven Apple Mac Mini maksaa 499€ ja käytettynä 350-450€, on hintaero turhan pieni. Minissä sentään on sisäänrakennettuna optinen asema, Bluetooth, WLAN, isohko kiintolevy ja DVI-ulostulo.

Mitenhän halvin mahdollinen miniläppäri toimisi Linuxilla irssin ja httpd:n pyörittämiseen? Kuumenevatko ne liikaa kansi kiinni ja olisiko hyvä ratkaisu noin yleensäkään? Kannettavia tuskin on tarkoitettu olemaan aina päällä.

Kate ja useampi sessio

Sunnuntaina 10. elokuuta 2008

Äääh, miksei Kate-tekstieditorissa voi avata useampaa sessiota kerralla eri ikkunoihin? >_< Ärsyttävä pikkupuute muuten hyvässä editorissa.

Mindy 2 muuten jopa edistyy pikkuhiljaa.

© Jouni Potila 2006-2017. Cornix@IRCNet, Cornix@IRC-Galleria. Blogiohjelmistona WordPress.