Yksi kaupunki, yksi kuukausi ja 11 festivaalia. Tälläkin hetkellä on menossa ainakin Juste pour rire (=Pilanpäiten) ja Festival International Nuits d’Afrique de Montréal. Melkoinen kaupunki tämä!

Vielä emme varsinaisesti ole tuolla Afrikka-festivaaleilla käyneet, vaikka se aivan vieressä olisikin ja vaikka suljetun katualueen läpi olemme kämpälle kävelleetkin. Pilanpäiten-festareilla sen sijaan olemme käyneet jo parikin kertaa.

Teemana festivaalissa on – hauskuuden lisäksi – tänä 30-vuotisjuhlavuonna maailmanloppu ja uusi elämä. Se tarkoittaa käytännössä sitä, että osa taiteesta on outoa. Alueella pyörii muun muassa puujaloilla käveleviä miimikoita.

Ranskalankielisestä standupista en tajua mitään, mutta musiikkiesitykset ovat olleet hyviä. Erityisesti mieleeni on jäänyt ryhmä, joka pukeutuu sellaisiin lörpöttäviin muovisiin muukalaisasuihin ja soittaa kadulla musiikkia yleisön seassa.

Alueella on ulkokahvilan yhteydessä suuri näyttö, jolla näytetään Just for Laughs – ja Just Kidding -sarjojen jaksoista parhaita paloja. Perhealueella lapsille tehdään kasvomaalauksia ja järjestetään erilaista lavaohjelmaa. Piirtämäänkin pääsee. Myös osallistava rumputyöpaja tuntui olevan nuorten mieleen. Lasten alueen vieressä on myös erilaisia lautapelejä ja jättiläismäinen shakkilauta.

Lautapeleistä ehkäpä mieluisin oli Antigravity-niminen wanhankansan peli. Siinä vieritetään metallista kuulaa yläviistoon kahden metallitikun välissä. Tarkoituksena on pudottaa kuula lähtöpisteestä mahdollisimman kaukana sijaitsevaan kuoppaan. Kuoppia on useita ja niissä on jokaisessa pistemäärä, ja siinäpä se peli sitten kokonaisuudessa olikin.

Sprint’O-pisteellä osallistujat pannaan pukeutumaan kypäriin ja värikkäisiin liiveihin ja keinumaan suurilla keinuhevosilla kameroiden edessä. Kameroiden kuva siirtyy suurelle televisioruudulle, jossa kisataan kilparadalla toisia vastaan. Nopeiten hevostaan keikuttava pääsee nopeiten maaliin ja voittaa rintaan kiinnitettävän kunniamitalin.

Infopiste ja ostareita

Kiertelimme vielä hieman lisää länsipuolen katuja ja varsinaista ydinkeskustaa. Vietimme hieman aikaa Place du Canada -nimisessä puistossa ja paluumatkalla poikkesimme sen vierellä olevaan turismikeskukseen. Kyseisellä infopisteellä selvisi, että aiemmin näkemiemme punaisten kaksikerrosturistibussien kierrokset olisivatkin maksaneet noin 50$ per aikuinen. Hyvä, että emme hypänneet kyytiin silloin joskus alkuvaiheessa reissua!

Ajattelimme poiketa myös yhdessä valtavista ostoskeskuksista, mutta käytännössä kävelimmekin kolmen sellaisen halki. Ne oli nimittäin yhdistetty toisiinsa maanalaisin käytävin. Varmaan melko kätevää sateisella säällä – tai jos on hurahtanut shoppailuun.

Paluumatka koittaa

Huomenna lauantaina olisikin jo lähtö kotia kohti. Äkkiä on kolme viikkoa mennyt, vaikka tuntuu siltä kuin olisi saapunut vain viikko sitten. Toisaalta kaupunkiin on alkanut jo tottua, mutta toisaalta tuntuu ihan hyvältäkin lähteä takaisin Suomea kohti.

Täytyy tänään vielä etsiä viimeiset tuliaiset, pakkailla matkalaukut ja siivota. Huomenna pitää luovuttaa kämppä 12:een mennessä, vaikka lentomme lähtee vasta illalla. Pitää katsoa, vietämmekö suuren osan päivästä lentoasemalla vai jossain kaupungilla.

PS. Kirjoitin tämän merkinnän kahdesti, koska unohdin painaa Save Draft -nappulaa ensimmäisellä kerralla. Automaattinen versiointi käyttäjän kämmien varalle ei toimikaan WordPressissä, jos sitä ei käynnistä kyseisellä luonnospainikkeella.

• Ruokakaupoissa myydään myös viiniä. En juo alkoholia, joten en ole oikeastaan kiinnittänyt asiaan aiemmin edes huomiota.
• Pulloista ja tölkeistä saa palautettuina vain 5 senttiä kappaleelta olivat ne sitten minkä kokoisia tahansa. Täällä on erikseen myös roskiksia, joihin voi palauttaa kierrätettävät juomapullot. Ihmiset tuntuvat käyttävän niitä enemmän kuin palautusautomaatteja. Ei kyllä ihmekään, kun pantit ovat noin pieniä.
• Liikkeiden pienet näyteikkunat hämäävät yhä. Sisältä saattaakin paljastua todella suuri liiketila.
• Vesijohtovesi maistuu pahalta, mutta on ihan juotavaa, kun sen ensin viilentää jääkaapissa jääkylmäksi. Kaapissa kannattaa aina olla pari puolen litran pulloa vettä valmiina helteiden takia.
• Viime päivinä on tosin ollut vain 19-25 astetta lämmintä. Tuntuu melkolailla Suomen kesältä tällaiset vilpoisemmat säät!
• Emme ole kastuneet vielä kertaakaan vesisateen takia. Ukkonen on jyrissyt aina öisin tai silloin, kun olemme olleet muuten sisätiloissa (ostoskeskukset, nähtävyydet). Kasvitieteellisessä puutarhassa vierailunkin aikana olimme Insektaariossa, kun satoi kunnolla, ja metsän suojissa, kun muutama tippa vettä putosi vielä taivaalta. Eipähän ollut ötököitä edes synkässä metsässä!
• Matkamuistomyymälöissä on keskenään todella paljon samoja tuotteita. Tosin sama taitaa koskea mitä maata tahansa.

Käytimme sunnuntaina metrolippuamme päästäksemme Viaun asemalle. Sen vieressä nimittäin sijaitsee Montréalin olympiapuisto ja sen kuuluisimpana nähtävyytenä 45° kulmassa korkeuksiin kohoava näköalatorni.

Entisessä vuoden 1976 olympialaisia varten ratapyöräilyyn rakennetussa hallissa on nykyisin Biodôme-niminen neljä erilaista ekosysteemiä kattava luontonäyttely, johon kuuluu niin kasveja kuin eläimiäkin.

Trooppinen sademetsäosio oli näyttelyn ensimmäinen ja vaikuttavin osa. Siellä näimme eläinten osalta muun muassa kaksivarvaslaiskiaisen, ara-papukaijoja, piraijoja, lepakoita ja kilpikonnia.

Seuraavat osiot olivat tutumman oloisia, sillä ne esittelivät Pohjois-Amerikkalaista luontoa sekä rannikkoa.

Neljäntenä ja viimeisenä osiona oli arktisten alueiden esittelyä. Pingviinit olivat lasi-ikkunan takana, joten kylmyys ei yleisölle tuntunut. Sen sijaan juuri eläimiä vierailumme aikaan ruokkimaan mennyt työntekijä piti kyllä pipoa päässään.

Biodômen jälkeen kävimme viereisessä kasvitieteellisessä puutarhassa ja Insectarium-nimisessä erilaisia ötököitä esittelevässä rakennuksessa. Itse puutarhasta ehdimme kierrellä vain japanilaisen ja kiinalaisen puutarhan sekä hieman kanadalaista luontoa ja alkuperäiskansojen kulttuuria esittelevää aluetta.

Insektaario oli todella hieno. Esillä oli paljon erilaisia perhosia, kovakuoriaisia, hämähäkkejä ja muita terraarioissa asustavia otuksia. Perhosista suurin osa ei ollut eläviä, mutta näyttäviä kylläkin. Mehiläiset pääsivät kennostoistaan luontoon suuria läpinäkyviä putkia pitkin. Rukoilijasirkat maastoutuivat todella hyvin eikä suurta ruohonkortta muistuttavaa otusta meinannut aluksi uskoa eläväksi.

Puistojen jälkeen menimme vielä päivän lopuksi näköalatorniin. Huipulle kuljettiin kaltevaa tornia pitkin kulkevalla hissillä, josta näki ulos kolmeen suuntaan. Näköalat olivat hienot, ja tulipa todettua, että kyllä Montréalissa muutakin on kuin pilvenpiirtäjiä. Ne sattuvat vain kaikki sijaitsemaan ydinkeskustassa, jossa meidänkin majoituksemme on.

Ostimme tänään kolmen vuorokauden matkalipun. Sitä voi käyttää metro- ja linja-autokyytien maksamiseen.

Kävimme ensin Parc La Fontaine -nimisessä puistossa. Sinne pääsi kahta metrolinjaa käyttämällä ja muutaman korttelin matkan kävelemällä. Paikka oli suurehkon (teko)järven ympärille perustuva puisto, joka muistutti Nintendo Wii Sportsin golf-rataa. Söimme grillatut juustoleivät salaatin kera ja seurasimme, kun pienet lapset innostuivat muksuille suunnatusta nähtävyysjunasta. Sen kuljettaja eläytyi hyvin työhönsä, vaikkakin jutut olivat joka kierroksella samat. (Myydään liput, valitaan vaunu kolmesta vaihtoehdosta, vihelletään pilliin ja huudellaan vuorosanat, tarkistetaan matkustajien matkaliput…)

Ostimme jäätelöt nuorehkolta mieheltä pyöräkojulta. Hintana pahvissa luki 4$, mutta jätskit olivatkin halvempia, vain 2,5$/kpl. En huomannut puheen seasta halvempaa hintaa, kun vaimoni niistä kyseli ranskaksi. Maksoin molemmat ojentamalla kaksi vitosen seteliä – neljä kertaa kaksi kun on laskuoppini mukaan kahdeksan eikä viisi – jolloin poju otti automaattisesti itselleen ylimääräisestä setelistä tippiä ja antoi takaisin 4 dollaria. Tulipahan kerrankin maksettua jossain määrin oikeaoppinen määrä ylimääräistä ilman suomalaiselle epämiellyttävää kanssakäymistä varsinaisen maksun jälkeen!

Siirryimme seuraavan välimatkan taas metrolla. Loppupäivän vietimme Parc Jean-Drapeau’ssa. Se on saari Montréalin edustalla (tai no koko Montréal on itsessään kahden ison joenuoman väliin jäävä saari), ja siellä järjestettiin Les weekends du Monde -tapahtuma. Nimi tarkoittaa maailman viikonloppuja, ja paikalla oli niin musiikkia kuin ruokakojujakin. Kymmeneltä illalla oli myös ilotulitus.

Saarella olleeseen Biosphère‘iin emme päässeet, sillä se oli mennyt jo kiinni.

Todennäköisesti emme samaisella saarella sijaitsevaan La Ronde -huvipuistoonkaan enää mene, sillä liput sinne maksaisivat jo alennuksen kanssa viitisenkymppiä henkilöltä. Suhteellisen viihtyisä paikka saari kuitenkin itsessään oli, vaikka metroasemalta ulos siirtyessä tuntui vaihtaneensa keskelle pahinta lomakohderyysistä. Noh. Ainakin joen yli sai otettua hienoja kuvia keskustasta.

• Liikkeissä myyjät toteavat melko usein “bonjour-helo”
• Kauppakeskusten vessat eivät ole maksullisia. Pienemmissä kahviloissa tai ravintoloissa saattaa kyllä käyttö olla rajoitettu vain asiakkaille, kuten Suomessakin, mutta vähänkään suuremmissa paikoissa julkiset WC:t ovat ilmaisia.

Kävimme tänään katsomassa sirkusesityksen Montréalin vanhaan satamaan pystytetyssä teltassa.

Ostimme halvimmat mahdolliset opiskelijaliput viikko sitten. Kun pääsimme paikoillemme, tuli luoksemme yksi työntekijöistä ja ehdotti, että saisimme paremmat paikat aivan ilmaiseksi. Hieman epäuskoisina seurasimme, kun meidät johdatettiin kolmanteen riviin pääkatsomolohkoon. Melkoista asiakaspalvelua!

Show oli upea ja ihmeteltävää riitti. Valitettavasti esitystä ei saanut kuvata, mutta Youtubesta löytyi sirkuksen oma mainosvideo: