Tulipa syötyä tänään kuvassa näkyvä herkku: itse leivottu lämmin pulla, jonka päälle levitin Lidlistä saatavaa Mr. Choc -suklaalevitettä. Omsnoms!
Itse leivottu pulla, jonka päällä suklaalevitettä
Rakensin tänään kaviaarin kanssa kotiautomaatiojärjestelmääni Kotona / Pois kotoa -kytkimen. Kahden painikkeen pinta-asennettava valokatkaisija toimii siis tässä tapauksessa kytkimenä, jonka avulla voi kertoa kotiautomaatiolle ovatko asukkaat kotona. Tätä informaatiota voisi sitten käyttää hyväksi esimerkiksi siten, että valot sammuvat automaattisesti, jos molemmat kytkimet ovat off-asennossa. Kun sitten taas saapuu kotiin, tallennettu valotilanne syttyy päälle ja tietokone toivottaa tervetulleeksi.
Kuvassa kaksiosainen kytkin, jossa nimitarrat sekä tekstit "Kotona" ja "Pois".
Nappien tilasta voisi myös saada mielenkiintoista dataa kotonaoloajoista tai lähtö- ja saapumisajoista. Millainenkohan graafinen kuvaaja olisi hyvä tuollaisten esittämiseen?
Tilasin viime syksynä parin kaverin kanssa kimppatilauksena SheevaPlug-tietokoneita Briteistä. Valitettavasti muutama päivä sitten omani tuntui lakanneen toimimasta kokonaan.
Aluksi huomasin vian, kun en päässytkään lataamaan lähiverkostani SheevaPlug-koneella pyörineeltä HTTP-palvelimelta mitään. Yritin SSH-yhteyttä, mutta sekään ei toiminut. Irrotin koneen virtapistokkeesta ja kytkin sen takaisin. Tässä vaiheessa huomasin, kuinka koneen vihreän virran merkkivalon lisäksi ethernet-portin molemmat ledit paloivat kirkkaina tauotta. Normaalisti virtojen kytkeytyessä koneen pitäisi sytyttää sininenkin merkkivalo merkiksi firmwaren ja bootloaderin lataamisesta, mutta se ei syttynyt ollenkaan. Ihmetystä aiheutti myöskin ethernet-portin valojen pysyminen päällä, vaikka kaapelin ottikin kokonaan irti.
Oikeastaan ainut piste, josta laitteen jännitteiden tasaisuutta pystyisi mittaamaan ilman kuorien avaamista olisi USB-portti. Tarkistin kaverin kanssa yleismittarilla USB:hen tulevat jännitteet, mutta ne vaikuttivat melko normaaleilta. Toisen ystäväni SheevaPlugiin sai yhteyden mini-USB-JTAG-liitännästä, mutta samalla tietokoneella ja USB-kaapelilla yhteyttä ei omaani muodostunut.
Lueskelin foorumiviestejä ja huomasin, että monella muullakin oli ollut samanlaisia oireita SheevaPlugien kanssa. Noissa tapauksissa vikana oli ollut virtalähde. Lähetin sähköpostia brittiyritykseen, josta tilasimme SheevaPlugit, ja kysyin, saisinko laitteeni takuuhuoltoon. Sain paluuviestinä tiedon, että laitteen valmistaja, Globalscale, toimittaisi jossain vaiheessa tulevaisuudessa pelkkiä virtalähteitä myyntiin edullisesti ja että niistä ei ole muuta tietoa vielä. Jos en osaisi itse vaihtaa pelkkää virtalähdettä, voisin lähettää laitteeni huoltoon, mutta sen postitus takaisin maksaisi 10 puntaa. Käsittääkseni yritys olisi vieläpä veloittanut varaosastakin, joten totesin, että halvemmaksi tulee korvata laitteen virtalähde kokonaan itse, sillä minulla oli jo tarvittava varaosakin.
SheevaPlugin virtalähteen vaihto
Ostin vastikään pari digitaalikameroille tarkoitettua AC-muunninta, joista voi vaihtaa ulostulevan jännitteen määrää. SheevaPlug tarvitsee sopivasti vain 5 V, joten päätin uhrata toisen muuntajani SheevaPlugini virtalähteeksi. Avasimme kaverini kanssa laitteen välittämättä enää sen kummemmin takuutarran rikkoutumisesta. Joka tapauksessa olisin joutunut avaamaan kotelon määrittämättömän ajan kuluttua itse, eikä takuutarraa olisi kukaan tarkistanut silloinkaan. Lisäksi uusi virtalähde olisi samanlaisena todennäköisesti sekin hajonnut. Foorumiviestien mukaan osa käyttäjistä on vaihtanut SheevaPlugin virtalähdejohdoksi USB-kaapelin, jolloin virtaa on mahdollista saada toisista tietokoneista tai vaikkapa autojen tupakansytyttimestä adapterin avulla. Itse kuitenkin tyydyin verkkovirtaan tökättävään AC-muuntimeen.
Virtalähde vaikutti koneen kotelon avaamisen jälkeen mielenkiintoiselta. Se oli pakattu pieneen peltirasiaan, joka muistutti entisaikojen karkkirasioita. Peltirasian ympäri kulki keltainen teippi, joka piti paketin kasassa. Kun virtalähteen kotelon avasi, sisältä paljastui kolme kondensaattoria, jotka kaikki olivat eri valmistajien valmistamia. Yksi oli selkeästi pullollaan, muutkin hieman heikossa hapessa. Pelkän virtalähteen ulostuloja mitatessa arvot pomppivat jossain 0 - 4 voltin välillä täysin heittelehtien. Ei ihme, että koko SheevaPlug ei käynnistynyt.
Vaihdoimme eurooppalaisen virtapistokkeen tilalle yhden yleis-AC-adapterini sovitinpäistä niin, että adapterin saa tarvittaessa vielä irti itse laitteesta. Ainoastaan siis tuo yksi sovitinpää liimattiin kiinni SheevaPlugiin kiinteästi. Liimalla ja jonkin johdinjohdon vanhalla suojamuovikuorella ylimääräiset aukot koneen kotelossa sai tilkittyä nätisti, ja lopputuloksesta tuli suhteellisen siisti. Valitettavasti en ottanut valmiista laitteesta kuvaa ollenkaan, ja ehdin kytkeä SheevaPlugin takaisin paikoilleen niin, että en sitä irti enää viitsi ottaa valokuvaamista varten. Joka tapauksessa lopputuloksena minulla on jälleen toimiva plugitietokone ohjaamassa kämpän valaistusta!
Lukion äidinkielen kurssin innoittamana innostuin taannoin kirjoittelemaan runoja. Julkaisin tekstejäni runo.kammo.net-osoitteessa, mutta jossain vaiheessa kyllästyin erillisen sivuosion ylläpitoon ja poistin sivut.
Pidän myös kielenhuollosta, joten mikäpäs sen parempi idea kuin yhdistää runoilu ja äidinkielen tunneilta saadut kielioppiopit yhteen. Idea seuraavaan tuli jostain IRC-kanavalta, kun joku nuori jälleen kerran jätti lyhenteen taivuttamatta oikeaan sijamuotoon.
En tiedä muista, mutta minua ainakin ärsyttää, jos joku sanoo pelaavansa kohta CS tai WoW. Sijapäätteen puuttuminen on turhauttavaa, koska lauseen joutuu pahimmassa tapauksessa lukemaan useampaan kertaan ennen sen tajuamista.
Noh, joka tapauksessa seuraavassa runossa tarkoituksenani oli lisätä jokaiseen säkeeseen vähintään yksi tahallinen kielioppivirhe. Löydätkö kaikki?
pelaan cs jokapäivä klaani servu meni alta irc netin irkki kanavalla kyselen peli servereit vähänks koodari nörtit ja linux pellet on peeloi ku ne vaa vinee cs pelaajil ja windows käyttäjil ja nytkin ne kick bannas vaik kysyin vaa pelaaks ketää cs lol quake nettii onneks joinasin ja peli servun löysin klaani matsia ei tartte peruu kyl irkki verkot on sit eri laisia irc net on kaikki hikke nörtit ja nipot ja sit esmes quake net on tieto koneen todellisil teho käyttäjil eli meil hyvempien pelien ku miina harava pelaajil!! --Jouni Potila
Ajattelinpa kirjoittaa taas pitkästä aikaa uuden merkinnän…
Blogailuintoa on hieman vähentänyt viime vuoden loppupuolella hävinnyt merkintä, jossa kerroin OpenWRT:n – erään Linux-jakelun – asentamisen vihdoin onnistuneen Asuksen kuluttajareitittimeen. Selostin tarkkaan asentamisenkin, mutta merkintä haihtui bittitaivaaseen palvelinpäivityksen yhteydessä. Samalla sivuston oletusteema vaihtui takaisin syksyiseksi, vaikka juuri olin sen muuttanut tähän normaaliin takaisin.
Nooh, korjasin teeman toimimaan, mutten jaksanut vaivautua kirjoittamaan uudelleen kokonaista blogimerkintää.
Lyhyesti tuosta OpenWRT:stä sanoisin, että se toimii hyvin reititystarkoituksiin, mutta irssiä sillä ei pahemmin ole mieltä ajaa ainakaan suomalaisen kannalta: pakettivarastosta löytyvästä irssistä puuttuu sekä recode että perl-tuki, joten skandinaavisten kirjaimien näkyminen on vähän niin ja näin.
Huone kolmella eri värillä valaistuna
DMX-ohjattavista valoista en olekaan tainnut vielä kirjoittaa mitään. Ostin jo viime vuoden puolella pari LED-PAR-valaisinta sekä neliporttisen himmentimen, joita voi ohjata DMX 512 -valojenohjausstandardilla.
Oikeata valopöytää minulla ei ole, mutta ostin Enttec DMX USB Pro -laitteen hommaa varten. Se mahdollistaa komentojen lähettämisen tietokoneella (ja niiden kaappaamisenkin, mutta en ole sitä tarvinnut, kun mikään muu laite ei DMX-verkkooni lähetä signaalia).
Nyt voin siis säätää valaistustani suoraan tietokoneella! Jossain vaiheessa olisi tarkoitus opetella kirjoittamaan oma ohjausohjelma, jolla voisi ajastaa valoja ja himmentimeen kytkettyjä laitteita menemään päälle ja pois tiettyihin kellonaikoihin.
Tällä hetkellä käytän pääasiassa MiniStageConsole-nimistä softaa laitteiden ohjaamiseen. Se oli melkeinpä ainut ohjelma, joka Mac OS X:ssä edes tunnisti Enttec-boksini, vaikka olen ajurit asentanut.
Sammutin aiemmin kotipalvelimena toimineen koneen, kun huomasin sen pitävän paljon enemmän meteliä kuin nyt jo entinen Mac Minini tai uusi iMac-koneeni. Rupesin arvostamaan hiljaisuutta, kun huomasin että koneet voivat olla meluttomiakin.
Apple päivitti vasta kaikkia laitteitaan. Uuden Minin hinta nousi satasella, mutta samalla koneen sisuskalutkin saivat työpöytäkäyttöön erittäinkin toivottuja muutoksia, muun muassa uuden näytönohjaimen, johon voi kiinnittää kaksi näyttöä. Tuon puutteen takia vaihdoinkin koneen iMac:iin.
Olen metsästellyt nyt käytettyä edellisen sukupolven Mac Miniä palvelinkoneeksi. Voisin ajaa irssiä ja valojenohjaussoftaa 24/7. Ehkäpä asentaisin koneeseen Ubuntu Linuxin, jotta valojen ohjailu olisi helpompaa. Tai sitten käyttäisin Mac OS X:ää. En osaa vielä sanoa.
Toinen vaihtoehto palvelinkoneeksi olisi rakentaa sellainen osista itse. Asuksella olisi Mini-ITX-kokoisia emolevyjä ja prosessoreita, joissa ei olisi tuulettimia lainkaan. Myös koteloita löytyisi vähän virtaa kuluttavilla virtalähteillä.
Tuossa toisessa vaihtoehdossa huono puoli olisi se, että osat joutuisi todennäköisesti tilaamaan jostain ulkomailta EU:n sisältä. Suomessa osat tuntuvat olevan ylihintaisia.
Kolmas pienikokoinen, vähän virtaa syövä ja hiljainen laite olisi Linutop 2. Vaikka hintaa mainostetaankin 280€:na, tulisi sitä käytännössä Suomeen postitettuna veroineen lähemmäs 370€. Kun täysin uusi edellisen polven Apple Mac Mini maksaa 499€ ja käytettynä 350-450€, on hintaero turhan pieni. Minissä sentään on sisäänrakennettuna optinen asema, Bluetooth, WLAN, isohko kiintolevy ja DVI-ulostulo.
Mitenhän halvin mahdollinen miniläppäri toimisi Linuxilla irssin ja httpd:n pyörittämiseen? Kuumenevatko ne liikaa kansi kiinni ja olisiko hyvä ratkaisu noin yleensäkään? Kannettavia tuskin on tarkoitettu olemaan aina päällä.
Ilmeisesti meneillään on jonkin sortin toinen selvä suosioaalto Mindy-älypelin pelaamisessa. Tai ainakin nyt tulee ennätysmääriä läpimenoja.
Mindy on siis älypeli, jossa tehtävänä on edetä kentästä seuraavaan kunnes peli on ohitse. Tehtävät ovat pääasiassa joko puujalkamaisia kuva- tai sana-arvoituksia tai tietotekniikan tuntemusta vaativia. Peli on englanninkielinen.
Jollain foorumilla ilmeisesti jaellaan suoraa läpimeno-ohjetta pelille. Mitähän ideaa on edes pelata, jos vastaukset katsoo jostain ohjeesta? No okei, eivät kaikki käytä tuollaisia salasanalistoja, mutta ihmettelenpä silti pelaamisen mielekkyyttä tuollaisen ohjeen kanssa.
Olen pelannut esimerkiksi Notpronia ja Swelliä (terkkuja Swellin tekijöille \o_) ja jäänyt niissä jumiin. Vaikka mieli tekisikin pelata pidemmälle, niin en silti ole alentunut salasanojen urkkimiseen jostain valmiista ohjeesta. Olen jumissa, that’s it. Kokeilen vaikka joskus myöhemmin uudelleen, jos älyäisi paremmin.
Ehkä uusien vihjeiden antaminen jumiin jääneille voisi toisaalta olla ihan hyvä idea Mindyn seuraavassa versiossa.
Miten mielestäsi seuraavan isomman julkaisun kentät pitäisi jakaa? Yhdeksi suureksi janaksi vai useammaksi vaihtoehtoiseksi reitiksi? Olen miettinyt järjestelmää, jossa olisi kenttiä samaan tapaan peräkkäin kuin nykyisessäkin versiossa mutta jossa voisi hypätä yli tietyn määrän kenttiä. Jos yli loikatun tason ratkaisisi myöhemmin, saisi menetetyn “skipin” takaisin uudelleenkäytettäväksi. Kuulostaisiko tämä hyvältä?
Lähettäkää ihmeessä kenttäideoita Mindyn palautesivulla! Ehkä olen jo keksinyt jotain ehdottamasi tyylistä, mutta en ole vain ajatellut tekeväni tehtävää täysin samoin kuin sinä. Eri näkökulmat auttavat parantamaan seuraavan version kenttiä.
Näkemyksiä ja ehdotuksia pelin käyttöliittymään sekä kenttien yleiseen vaikeusasteeseen, rakenteeseen ynnä muuhun sellaiseen yleiseen voi ehdotella tämän blogimerkinnän kommenteissa. Kenttäideat tuon Mindyn oman palautelomakkeen avulla!
Kuten jo Mindyn etusivulle kirjoitinkin niin kaikki pelin läpimenot kirjataan kyllä ylös, mutta en vain halua siirtää uusia nimiä tuohon läpi päässeiden listaan. Taulukon koko on kasvanut räjähdysmäisesti ja olen harkinnut kaikkien nimien poistoakin vaihtoehtona.
Todennäköisesti kuitenkin säilytän Hall of Famen ja siirrän sen vain omalle sivulleen. Sen aikaan saamista odotellessa…
Tulevaisuudessapa voi kirjottaa esimerkiksi islannin- tai norjankielisiä nimiä entistä helpommin julkisillakin tietokoneilla, joilla on käytössä qwerty. Lue Tietokone-lehden uutinen “Suomenkieliset näppäimistöt uudistuvat”.
Hyvä uudistus, vaikken qwertyä yleensä käytäkään. 
Huh, olipas kovan säädön takana saada uusi marathon-setti ITG-peliin. Siirsin paketissa mukana tulleet Courses- ja Songs-hakemistot pelin asennushakemistoon ja muokkasin ~/Library/Preferences/In The Groove/Preferences.ini -tiedostoon oikeat hakemistopolut.
Siirryin peliin eikä kappaleita näkynyt. Alkuvalikossa näkyi kyllä “4 additional songs” tai jokin vastaava teksti, joten kappaleet olivat kyllä varmasti löytyneet.
Epäilin ensin, että peli olisi pannut kappaleet jonkin lukituksen taakse ja vaatisi unlockaamista, mutta sitten huomasin, että kappaleet näkyivät listassa kunhan vaihtoi näkymää painelemalla ylös-alas-ylös-alas ja valitsemalla lajitteluvaihtoehdoksi “Group”.
Marathon-pelimoodissa ei kuitenkaan näkynyt uutta coursea.
Huomasin, että Applications-valikossa oli “In The Groove” -nimisen hakemiston lisäksi toinen hakemisto, jonka nimi oli ” In The Groove”. Toisen nimen edessä oli siis välilyönti.
Avasin hämmästyksissäni jälleen Preferences.inin, mutta kaikki näytti olevan kunnossa. Sitten liikutin kursoria merkki kerrallaan AdditionalCourseFolders=/Applications/In The Groove/Courses -rivin yllä. /:n ja I:n välissä todellakin oli jokin ylimääräinen merkki, jota editori ei näyttänyt. Se oli varmaankin jonkin UTF-8-ääkkösen alkumerkki tai jotain.
Poistin ylimääräisen merkin ja käynnistin ITG:n uudelleen. Coursea ei vieläkään näkynyt listassa.
Olin aiemmin vaihtanut CourseSortOrder-kohtaan muuttujalle arvoksi nollan, koska arvelin sen auttavan. Vaihdoin sen takaisin 1:ksi, ja peli löysi coursen. Outoa.
Vaan sainpahan vihdoin ja viimein toimimaan!
Kirjoitin aiemmin sivuilleni unelmakodistani. Nyt päätin tehdä samankaltaisen tekstin autosta blogimerkintänä, kun kerran blogin sivuilleni pystytin.
Auto on minulle pääasiassa kulkuneuvo, jolla pääsee paikasta toiseen. Minulla ei varsinaisesti ole mitään hirveätä hinkua ostaa omaa autoa, saati sitten hifistellä ja tuunailla sellaista, mutta näin ajatusleikkinä unelma-auton ominaisuuksien listaaminen tuntuu kivalta ajatukselta.
Aloitetaanpa ulkonäöstä. Auto näyttäisi ehdottomasti DeLorean DMC-12:lta. Näin ensimmäisen kerran kyseisen auton elokuvassa Paluu tulevaisuuteen joskus pienenä ja tykästyin heti sen ulkonäköön. Erityisesti suoraan ylös avautuvat ovet ovat mieleeni tuosta designista.
Lueskelin netistä taannoin DMC-12:sta ja monet tekstit valittelivat moottorin tehottomuutta. Siispä unelma-autoni ei olisi aito DeLorean DMC-12, vaan se olisi rakennettu samantyyliseen koriin. Myös viisi istumapaikkaa olisi plussaa – siis alkuperäinen ei olisi se minun juttuni. Ehkä sitten sen suuren lottovoiton jälkeen olisi varaa palkata suunnittelijatyöryhmä suunnittelemaan uuteen unelma-autooni siistit ja vähän tilaa sivusuunnassa vaativat ovet.
Myös Ritari Ässän (engl. “Knight Rider”) Kitt-auto edestakaisin liikkuvine punaisine skannerivaloineen on jäänyt mieleen lapsuudessa seuraamistani TV-ohjelmista. Harmi vain, ettei Suomessa taida saada olla autoissa mitään ylimääräisiä koristevaloja ajovalojen lisäksi.
Unelma-autossani olisi autotietokone. Ei siis ajotietokone, joka hoitaa ja valvoo auton sisäistä tekniikkaa, vaan ihan täysiverinen tietokone näyttöineen päivineen. Tietokone käynnistyisi napin painalluksella muutamassa sekunnissa.
Autotietokoneessa näppäimistönä voisi toimia yhden käden Frogpad. Näyttö olisi kosketusnäyttö. Käyttöliittymän täytyisi olla muokattavissa omiin tarpeisiin sekä mahdollisimman yksinkertainen.
Äänentoiston ei tarvitsisi olla mitään huippuluokkaa. Kunhan autotietokoneella voisi soittaa musiikkia ja ehkä katsella DVD-elokuvia. Eipä se DVD:n tai videon toisto noin yleensäkään olisi edes mitenkään pakollinen. (Vai pitäisiköhän muuten noin tulevaisuutta ajatellen sanoa BD-elokuva DVD-elokuvan sijaan?) Ajaessahan ei kuitenkaan tulisi tiirailtua näyttöä vaan tietä. Niin ja kun auto tosiaan on ensisijaisesti minulle vain kulkuneuvo, niin eipä siellä penkillä tulisi istuskeltuakaan mitenkään suuremmin.
Vaan jep. Sellainenpa lyhykäisyydessään olisi minun unelma-autoni.
Miksihän puhelinnumerot ovat numeroita eivätkä puhelinlukuja? Numerohan tarkoittaa ainoastaan merkkiä väliltä [0-9].
Hmm… ehkä se liittyy jotenkin siihen, että puhelinnumerot ovat oikeastaan osoitteita.