Lukion äidinkielen kurssin innoittamana innostuin taannoin kirjoittelemaan runoja. Julkaisin tekstejäni runo.kammo.net-osoitteessa, mutta jossain vaiheessa kyllästyin erillisen sivuosion ylläpitoon ja poistin sivut.

Pidän myös kielenhuollosta, joten mikäpäs sen parempi idea kuin yhdistää runoilu ja äidinkielen tunneilta saadut kielioppiopit yhteen. Idea seuraavaan tuli jostain IRC-kanavalta, kun joku nuori jälleen kerran jätti lyhenteen taivuttamatta oikeaan sijamuotoon.

En tiedä muista, mutta minua ainakin ärsyttää, jos joku sanoo pelaavansa kohta CS tai WoW. Sijapäätteen puuttuminen on turhauttavaa, koska lauseen joutuu pahimmassa tapauksessa lukemaan useampaan kertaan ennen sen tajuamista.

Noh, joka tapauksessa seuraavassa runossa tarkoituksenani oli lisätä jokaiseen säkeeseen vähintään yksi tahallinen kielioppivirhe. Löydätkö kaikki?

irkki runo

pelaan cs jokapäivä
klaani servu meni alta
irc netin irkki kanavalla kyselen
peli servereit

vähänks koodari nörtit ja 
linux pellet on peeloi ku 
ne vaa vinee cs pelaajil
ja windows käyttäjil
ja nytkin ne kick bannas vaik 
kysyin vaa pelaaks ketää cs lol

quake nettii onneks joinasin
ja peli servun löysin
klaani matsia ei tartte peruu

kyl irkki verkot on sit eri laisia
irc net on kaikki hikke nörtit ja nipot
ja sit esmes quake net on tieto koneen todellisil teho käyttäjil 
eli meil hyvempien pelien ku miina harava pelaajil!!

--Jouni Potila

Päädyin hommaamaan kotipalvelimeksi edellisen sukupolven Apple Mac mini -tietokoneen. 1,83 GHz:n prosessori ja 1 Gt RAM-muistia riittävät vallan hyvin irssin pyörittämiseen sekä muutaman veppisivun tarjoilemiseen.

Ajattelin aluksi kertoa blogissani, mitä kaikkea Mac OS X Leopard:sta täytyy säätää, jotta sitä voisi käyttää palvelimena, mutta totesin Linuxin olevan paljon helpompi valjastaa kyseiseen tarkoitukseen. OS X:ää ei ole suunniteltu pelkällä näppäimistöllä käytettäväksi, joten asensin koneeseen Ubuntun.

Hetki sokean elämää

Minulla ei siis ollut konetta varten ylimääräistä USB-hiirtä tai muuta osoitinlaitetta, joten käytin pelkkää näppäimistöä. Näin sivuhuomiona mainittakoon että Full Keyboard Access:n voi aktivoida painamalla Control+F7, jos mäkkikoneesta puuttuu hiiri.

Huomasin näytön resoluution olevan 800×600, vaikka koneeseen kiinnittämäni näyttö olisi tukenut 1024×768:aakin. Menin System Preferencesiin tarkoituksenani muuttaa asetus kohdalleen.

Mac OS X on suunniteltu käytettäväksi hiirellä. Ohjelmien ja käyttöjärjestelmän asetuksia muutettaessa muutokset ovat voimassa välittömästi klikkaamisen jälkeen. Ei siis tarvita erillisiä Käytä- tai OK-nappuloita. Tämä on kuitenkin näppäimistöllä käytettäessä pienoinen ongelma.

Siirryin resoluutiolistaan ja painoin nuolta alas valitakseni eri resoluution. OS X ottikin asetuksen heti käyttöön. Huonompi homma oli se, että näyttöni ei osannut näyttää tuota resoluutiota ollenkaan. Odottelin hetkisen, ja kun en tiennyt, oliko ruudulle ilmestynyt uudesta resoluutiosta kertova varmistusikkuna vaiko ei, painoin pienen odottelun jälkeen jälleen alas päin. En muista vaihtuiko resoluutio taas, mutta lopputuloksena oli se, etten löytänyt listasta enää toimivaa näyttötilaa, vaikka näyttö kertoikin jossain vaiheessa virkistystaajuuden muuttuvan.

Onneksi olin aiemmin aktivoinut VNC-etätyöpöytäyhteydet. Ei tarvinnut vaihtaa näyttöä väliaikaisesti toiseen vain yhden resoluution vaihtamista varten. Typerä käyttöliittymämoka joka tapauksessa Applelta.

Työpöytäkäytössä OS X on intuitiivinen, mutta serverikäyttöön käyttöjärjestelmän normaali versio ei oikein sovellu. Erillisiä Mac OS X Server –versioita en ole päässyt koskaan käyttämään, joten niistä en osaa sanoa.

Ubuntun asennus

Latasin netistä Ubuntun uusimman version levykuvan ja poltin sen CD:lle Leopardin mukana tulevalla Disk Utilityllä. Käynnistin Boot Camp Assistantin ja käytin sen helppokäyttöistä “wizard”:ia levyn osiointiin saakka. Jaoin Mac minin sisäisen kiintolevyn kahtia. Kun Boot Camp sitten kysyi Windowsin asennuslevyä, sammutin vain ohjelman ikkunan pois. Tarvittava osiointi oli tehty.

Bootloaderiksi asensin rEFIt-nimisen ohjelman. Sen käyttö ei ole edes pakollista kahden käyttöjärjestelmän kanssa, mutta halusin sen silti – siihen saa nimittäin nätin Tux-pingviinin kuvan Linux-käyttöjärjestelmien kohdalle, kun Boot Camp näyttäisi vain Windowsin logoa muistuttavan neljästä kärjellään seisovasta nelikulmiosta koostuvan logon.

Seuraavaksi vuorossa oli Ubuntu Linuxin CD:n työntäminen sisään ja koneen uudelleenkäynnistys.

Yllätyin positiivisesti kuinka tuettua Mac-rauta Ubuntussa oli. Bluetooth ja WLAN toimivat molemmat välittömästi jo LiveCD-ympäristössä ilman mitään säätöjä. Myös työpöydän 3D-efektit toimivat sulavasti eikä mitään ajureita tarvinnut etsiä.

Tuplaklikkasin työpöydältä Ubuntun asennuksen käyntiin. Asennuksen kiintolevyosioinnissa poistin Boot Campilla Windowsia varten luodun osion ja tein tilalle juuriosion ext3-tiedostojärjestelmällä sekä swap-osion. GRUB-bootloader sai asentua oletuksena tarjottuun paikkaan.

Ohjelmien asennus

Tarvitsemieni ohjelmien asennus oli helppoa Ubuntussa, sillä siinä on paketinhallinta valmiiksi: sudo aptitude install <ohjelman_nimi> ja hetken päästä softaa voikin jo käyttää. Mac OS X:ään joutuu asentamaan MacPorts:n erikseen. Myös screenin, Terminal:n ja irssin asetuksia joutuu rukkaamaan paljon enemmän. UTF-8-merkistökoodauksen kanssa on myös ongelmia OS X:ssä, sillä screen täytyy ensimmäistä kertaa käynnistää -U-vivulla tai muuten Unicodea ei saa päälle. Lisäksi screen:ssä ympäristömuuttuja $TERM saa aina arvon “screen”, joten värit eivät toimi. Komennolla export TERM=”xterm-color” && source ~/.profile saan homman toimimaan. En löytänyt asetustiedostoa, johon tuon olisi voinut säätää automaattiseksi, vaikka bashrc– ja profile-tiedostoja muuttelin käyttöjärjestelmälaajuisestikin.

Ohjelmien kääntämistä varten kummassakaan käyttöjärjestelmässä ei ole oletuksena GCC:tä valmiiksi, vaan se täytyy asentaa erikseen. Mac OS X:ssä tämä onnistuu käyttöjärjestelmän toiselta asennuslevyltä ja Ubuntussa APT:n avulla asentamalla gcc:n ja glibc:n.

Molemmissa käyttöjärjestelmissä terminaali on oletuksena valkotaustainen. En ymmärrä, miksei se voisi olla jo oletusasetuksillaan perinteisen musta.

Apachea tai muuta vastaavaa HTTP-daemonia en vielä ole jaksanut säätää toimintaan. Mac OS X:ssä tulee Apache mukana, mutta ajattelin kokeilla omaan kotipalvelimeeni vaihteeksi jotain kevyempää, kun se Ubuntu Linuxissa on niin helppoa. Lighttpd voisi olla kiva.

ChamSys ja DMX-ohjaus

ChamSys MagicQ on ilmainen ammattitasoinen valolaitteiden ohjausohjelmisto. Muuten se tuntui loistavalta kotikäyttöäni ajatellen, mutta Linux-versio on hieman vanha ja buginen. Joskus ruudulla näkyvät napit eivät toimi, vaikka niitä kuinka klikkailisi. Lisäksi Enttec DMX USB Pro -boksin kanssa ohjelma räpsäytti yhtäkkiä kaikki laitteet alle puoleksi sekunniksi päälle. Yhtäkkinen punainen valaistus huoneessa ja pöytätuulettimen hurahtaminen säikäyttivät allekirjoittaneen kiitettävästi. Kuulemani mukaan tämä olisi yleisempikin ongelma juuri Linux-versiossa.

Kumma juttu kun ChamSys:n valopöydät tietääkseni käyttävät Linux-kerneliä, eivätkä ne bugittele samoin.

Pitäisi tutkiskella tuon ohjainboksin ohjailua DMX4Linux:n avulla. Vaikka ilman sitäkin sen ohjaamisen pitäisi olla tuon Pro-mallin kanssa tasoa “Avaa COM-portti ja kirjoita porttiin 512:n eri liu’un tilan (0-255) kertova merkkijono”. OpenDMX USB:llä olisi kovempi homma, kun itse DMX-signaalikin pitäisi luoda itse.

Miksi Ubuntu eikä Mac OS X?

Loppupeleissä valitsin Ubuntun, jotta palvelimen päivittäminen olisi helpompaa. En tahdo käynnistellä konetta vähän väliä uudelleen järjestelmän päivityksien takia, joten Ubuntu tuntui paremmalta ratkaisulta. Pöytäkonetta tulee sammuteltua ja käynnisteltyä muutenkin enemmän, joten päivitysten pakotetut rebootit eivät haittaa niin paljoa. Ubuntussa päivitykset voi myös ajaa etänä tekstikomennolla. Teepä sama OS X:ssä. (edit: Tuo muuten taitaa sittenkin onnistua…)

Oikeastaan ainut asia, jota kaipaan kotipalvelimelle Mac OS X:stä on TimeMachine-varmuuskopiointi. “Osta ulkoinen kiintolevy, aseta varmuuskopiointi päälle ja unohda koko juttu kunnes varmuuskopiota mahdollisesti tarvitaan” on erittäin toimiva konsepti, joka saisi yleistyä muihinkin käyttöjärjestelmiin.

Nyt Ubuntua Mac minissä kokeiltuani voin suositella entistä enemmän kyseistä konemallia kaikille Maceista vähänkin kiinnostuneille. Mac minin avulla on hyvä tutustua Applen käyttöjärjestelmään koneen hinnan ollessa inhimillinen. Ja vaikka Mac OS X:stä ei lopulta pitäisikään, tilalle voi asentaa jonkin Linux-jakelun tai Microsoft Windowsin. Mac mini on vieläpä tyylikkään näköinen ja pienikokoinen tietokone, vaikka sen erillinen virtalähde onkin hieman isokokoinen mötikkä.

Ajattelinpa kirjoittaa taas pitkästä aikaa uuden merkinnän…

Into kirjoitella laski

Blogailuintoa on hieman vähentänyt viime vuoden loppupuolella hävinnyt merkintä, jossa kerroin OpenWRT:n – erään Linux-jakelun – asentamisen vihdoin onnistuneen Asuksen kuluttajareitittimeen. Selostin tarkkaan asentamisenkin, mutta merkintä haihtui bittitaivaaseen palvelinpäivityksen yhteydessä. Samalla sivuston oletusteema vaihtui takaisin syksyiseksi, vaikka juuri olin sen muuttanut tähän normaaliin takaisin.

Nooh, korjasin teeman toimimaan, mutten jaksanut vaivautua kirjoittamaan uudelleen kokonaista blogimerkintää.

Lyhyesti tuosta OpenWRT:stä sanoisin, että se toimii hyvin reititystarkoituksiin, mutta irssiä sillä ei pahemmin ole mieltä ajaa ainakaan suomalaisen kannalta: pakettivarastosta löytyvästä irssistä puuttuu sekä recode että perl-tuki, joten skandinaavisten kirjaimien näkyminen on vähän niin ja näin.

Uusia valolaitteita

Huone kolmella eri värillä valaistuna

DMX-ohjattavista valoista en olekaan tainnut vielä kirjoittaa mitään. Ostin jo viime vuoden puolella pari LED-PAR-valaisinta sekä neliporttisen himmentimen, joita voi ohjata DMX 512 -valojenohjausstandardilla.

Oikeata valopöytää minulla ei ole, mutta ostin Enttec DMX USB Pro -laitteen hommaa varten. Se mahdollistaa komentojen lähettämisen tietokoneella (ja niiden kaappaamisenkin, mutta en ole sitä tarvinnut, kun mikään muu laite ei DMX-verkkooni lähetä signaalia).

Nyt voin siis säätää valaistustani suoraan tietokoneella! Jossain vaiheessa olisi tarkoitus opetella kirjoittamaan oma ohjausohjelma, jolla voisi ajastaa valoja ja himmentimeen kytkettyjä laitteita menemään päälle ja pois tiettyihin kellonaikoihin.

Tällä hetkellä käytän pääasiassa MiniStageConsole-nimistä softaa laitteiden ohjaamiseen. Se oli melkeinpä ainut ohjelma, joka Mac OS X:ssä edes tunnisti Enttec-boksini, vaikka olen ajurit asentanut.

Uuden kotipalvelimen etsintä

Sammutin aiemmin kotipalvelimena toimineen koneen, kun huomasin sen pitävän paljon enemmän meteliä kuin nyt jo entinen Mac Minini tai uusi iMac-koneeni. Rupesin arvostamaan hiljaisuutta, kun huomasin että koneet voivat olla meluttomiakin.

Apple päivitti vasta kaikkia laitteitaan. Uuden Minin hinta nousi satasella, mutta samalla koneen sisuskalutkin saivat työpöytäkäyttöön erittäinkin toivottuja muutoksia, muun muassa uuden näytönohjaimen, johon voi kiinnittää kaksi näyttöä. Tuon puutteen takia vaihdoinkin koneen iMac:iin.

Olen metsästellyt nyt käytettyä edellisen sukupolven Mac Miniä palvelinkoneeksi. Voisin ajaa irssiä ja valojenohjaussoftaa 24/7. Ehkäpä asentaisin koneeseen Ubuntu Linuxin, jotta valojen ohjailu olisi helpompaa. Tai sitten käyttäisin Mac OS X:ää. En osaa vielä sanoa.

Toinen vaihtoehto palvelinkoneeksi olisi rakentaa sellainen osista itse. Asuksella olisi Mini-ITX-kokoisia emolevyjä ja prosessoreita, joissa ei olisi tuulettimia lainkaan. Myös koteloita löytyisi vähän virtaa kuluttavilla virtalähteillä.

Tuossa toisessa vaihtoehdossa huono puoli olisi se, että osat joutuisi todennäköisesti tilaamaan jostain ulkomailta EU:n sisältä. Suomessa osat tuntuvat olevan ylihintaisia.

Kolmas pienikokoinen, vähän virtaa syövä ja hiljainen laite olisi Linutop 2. Vaikka hintaa mainostetaankin 280€:na, tulisi sitä käytännössä Suomeen postitettuna veroineen lähemmäs 370€. Kun täysin uusi edellisen polven Apple Mac Mini maksaa 499€ ja käytettynä 350-450€, on hintaero turhan pieni. Minissä sentään on sisäänrakennettuna optinen asema, Bluetooth, WLAN, isohko kiintolevy ja DVI-ulostulo.

Mitenhän halvin mahdollinen miniläppäri toimisi Linuxilla irssin ja httpd:n pyörittämiseen? Kuumenevatko ne liikaa kansi kiinni ja olisiko hyvä ratkaisu noin yleensäkään? Kannettavia tuskin on tarkoitettu olemaan aina päällä.

Ilmeisesti meneillään on jonkin sortin toinen selvä suosioaalto Mindy-älypelin pelaamisessa. Tai ainakin nyt tulee ennätysmääriä läpimenoja.

Mindy on siis älypeli, jossa tehtävänä on edetä kentästä seuraavaan kunnes peli on ohitse. Tehtävät ovat pääasiassa joko puujalkamaisia kuva- tai sana-arvoituksia tai tietotekniikan tuntemusta vaativia. Peli on englanninkielinen.

Jollain foorumilla ilmeisesti jaellaan suoraa läpimeno-ohjetta pelille. Mitähän ideaa on edes pelata, jos vastaukset katsoo jostain ohjeesta? No okei, eivät kaikki käytä tuollaisia salasanalistoja, mutta ihmettelenpä silti pelaamisen mielekkyyttä tuollaisen ohjeen kanssa.

Olen pelannut esimerkiksi Notpronia ja Swelliä (terkkuja Swellin tekijöille \o_) ja jäänyt niissä jumiin. Vaikka mieli tekisikin pelata pidemmälle, niin en silti ole alentunut salasanojen urkkimiseen jostain valmiista ohjeesta. Olen jumissa, that’s it. Kokeilen vaikka joskus myöhemmin uudelleen, jos älyäisi paremmin.

Ehkä uusien vihjeiden antaminen jumiin jääneille voisi toisaalta olla ihan hyvä idea Mindyn seuraavassa versiossa.

Vaikuta Mindy 2:een!

Miten mielestäsi seuraavan isomman julkaisun kentät pitäisi jakaa? Yhdeksi suureksi janaksi vai useammaksi vaihtoehtoiseksi reitiksi? Olen miettinyt järjestelmää, jossa olisi kenttiä samaan tapaan peräkkäin kuin nykyisessäkin versiossa mutta jossa voisi hypätä yli tietyn määrän kenttiä. Jos yli loikatun tason ratkaisisi myöhemmin, saisi menetetyn “skipin” takaisin uudelleenkäytettäväksi. Kuulostaisiko tämä hyvältä?

Lähettäkää ihmeessä kenttäideoita Mindyn palautesivulla! Ehkä olen jo keksinyt jotain ehdottamasi tyylistä, mutta en ole vain ajatellut tekeväni tehtävää täysin samoin kuin sinä. Eri näkökulmat auttavat parantamaan seuraavan version kenttiä.

Näkemyksiä ja ehdotuksia pelin käyttöliittymään sekä kenttien yleiseen vaikeusasteeseen, rakenteeseen ynnä muuhun sellaiseen yleiseen voi ehdotella tämän blogimerkinnän kommenteissa. Kenttäideat tuon Mindyn oman palautelomakkeen avulla!

Hall of Fame ja sen päivittymättömyys

Kuten jo Mindyn etusivulle kirjoitinkin niin kaikki pelin läpimenot kirjataan kyllä ylös, mutta en vain halua siirtää uusia nimiä tuohon läpi päässeiden listaan. Taulukon koko on kasvanut räjähdysmäisesti ja olen harkinnut kaikkien nimien poistoakin vaihtoehtona.

Todennäköisesti kuitenkin säilytän Hall of Famen ja siirrän sen vain omalle sivulleen. Sen aikaan saamista odotellessa…

Tulevaisuudessapa voi kirjottaa esimerkiksi islannin- tai norjankielisiä nimiä entistä helpommin julkisillakin tietokoneilla, joilla on käytössä qwerty. Lue Tietokone-lehden uutinen “Suomenkieliset näppäimistöt uudistuvat”.

Hyvä uudistus, vaikken qwertyä yleensä käytäkään. 🙂

Huh, olipas kovan säädön takana saada uusi marathon-setti ITG-peliin. Siirsin paketissa mukana tulleet Courses- ja Songs-hakemistot pelin asennushakemistoon ja muokkasin ~/Library/Preferences/In The Groove/Preferences.ini -tiedostoon oikeat hakemistopolut.

Siirryin peliin eikä kappaleita näkynyt. Alkuvalikossa näkyi kyllä “4 additional songs” tai jokin vastaava teksti, joten kappaleet olivat kyllä varmasti löytyneet.

Epäilin ensin, että peli olisi pannut kappaleet jonkin lukituksen taakse ja vaatisi unlockaamista, mutta sitten huomasin, että kappaleet näkyivät listassa kunhan vaihtoi näkymää painelemalla ylös-alas-ylös-alas ja valitsemalla lajitteluvaihtoehdoksi “Group”.

Marathon-pelimoodissa ei kuitenkaan näkynyt uutta coursea.

Huomasin, että Applications-valikossa oli “In The Groove” -nimisen hakemiston lisäksi toinen hakemisto, jonka nimi oli ” In The Groove”. Toisen nimen edessä oli siis välilyönti.

Avasin hämmästyksissäni jälleen Preferences.inin, mutta kaikki näytti olevan kunnossa. Sitten liikutin kursoria merkki kerrallaan AdditionalCourseFolders=/Applications/In The Groove/Courses -rivin yllä. /:n ja I:n välissä todellakin oli jokin ylimääräinen merkki, jota editori ei näyttänyt. Se oli varmaankin jonkin UTF-8-ääkkösen alkumerkki tai jotain.

Poistin ylimääräisen merkin ja käynnistin ITG:n uudelleen. Coursea ei vieläkään näkynyt listassa.

Olin aiemmin vaihtanut CourseSortOrder-kohtaan muuttujalle arvoksi nollan, koska arvelin sen auttavan. Vaihdoin sen takaisin 1:ksi, ja peli löysi coursen. Outoa.

Vaan sainpahan vihdoin ja viimein toimimaan!