Linuxia Asus WL500GP V2 -laitteeseen
Ostinpa uuden lelun kotiin, Asus WL-500gP V2 –WLAN-reitittimen, johon tarkoituksena oli asentaa Linux. Vielä en onnistunut, mutta eiköhän se siitä parin kuukauden sisään vielä…
Tulipahan ainakin opittua, että kannattaa tutustua ensin kunnolla laitteeseen netin avulla, jos siihen aikoo vielä jonkin customin firmwaren asennella. Lueskelin vain pikaisesti erinäisiä sivuja koskien Asus WL-500gP-versiota – siis V2-versiota edeltävää – ja totesin laitteen olevan täysin yhteensopiva OpenWRT:n kanssa. IRC-tuttu vieläpä oli asentanut onnistuneesti kyseisen jakeluversion omaan laitteeseensa, niin mitäpä sitä toimivuutta epäilemään.
Siinä verkkokaupassa, josta ostin tuotteen, oli sitten tarjolla myös laitteen versiota kaksi. Muistin lukeneeni jostain siinä olevan enemmän RAM-muistia, joten päätin ottaa sen. Hintaeroakaan ei ollut kuin jokunen euro.
Laitteen saatuani kokeilin ensin sen normaalin firmwaren toimintoja. Ihmetyttämään jäi mainoslauseiden “lataa tiedostoja netistä USB-kiintolevylle tai -muistitikulle tietokoneen ollessa suljettuna!” -toiminnon puuttuminen. Sitä ei löytynyt edes mukana toimitetulta CD-levyltä Windows-ohjelmistona. Noh, kohtahan saisin asennettua boksiin Linuxin, jolla tuollaisenkin toiminnon käyttäminen onnistuisi vaivatta, ajattelin.
Uuden firmwaren netistä ladattuani huomasin kuitenkin, että V2-versiossa oli muutama isompi fyysinen muutos verrattuna aiempaan malliin: laitteessa on integroitu Broadcomin piirillä toimiva WLAN eikä jonain Mini-PCI:nä laitteen sisällä oleva vaihdettavissa oleva kortti sekä sen WAN- ja LAN4-portit ovat fyysisesti päinvastaisessa järjestyksessä. Päinvastaiset portit nyt eivät olisi käytännössä haitanneet, mutta Broadcomin WLAN-ajureita ei saanut 2.4-sarjan Linux-kernelillä pyörivään OpenWRT WhiteRussian 0.9:ään. Olisi siis otettava uudempi versio 2.6-kernelillä. Siihen taas ei kuulemma saa helposti käännettyä omia ohjelmia, ja pakettivalikoima olisi rajatumpi.
Ennen OpenWRT:n asennusta etsin ohjeet oletus-firmwaren varmuuskopiointiin. Se onnistui suht kätevästi web-hallintapaneelista pienellä skriptillä ja muutamalla tekstikomennolla. Suosittelen tätä vaihetta lämpimästi kaikille, jotka aikovat laitteisiinsa muokattuja ytimiä asennella.
Päätin ensin testata 2.4-kernelillistä OpenWRT:tä, vaikka tiesinkin, että WLAN ei välttämättä toimisi ilman suurta säätöä. Minulla kuitenkin on jo yksi WLAN-tukiasema, ja muutenkin alkuperäinen tarkoitukseni olikin käyttää uutta Asus-reititintä palvelimena jonkin USB-muistin kera. Voisihan sitä 2.6-versiotakin kokeilla sitten, kun toteaisi OpenWRT:n yleensäkin toimivan.
Vaihdoin boksin diag-moodiin, kytkin ainoastaan kannettavan tietokoneeni ethernet-porttiin numero 1 ja yhdistin laitteeseen tftp:llä. Taikakomennoilla binary, trace on sekä put <firmwaren-tiedostonimi> tukiasema imaisi uuden firmwaren sisuksiinsa. Vielä täytyi odotella vartin verran, jotta laite oikeasti flashasi OpenWRT:n pidempiaikaisempaan muistiin.
Boksi ei osannut itse bootata itseään, vaikka merkkivalot siirron jälkeen muuttuivatkin eri tilaan. Tein käynnistyksen uudelleen manuaalisesti katkaisemalla laitteen sähköt ja panemalla ne hetken kuluttua takaisin.
Laite tuntui buuttaavan ja siirtyvän valmiustilaan kuten ennenkin. Sitten yritin ottaa laitteeseen yhteyttä. Se ei vastannut. Pingaus ei onnistunut, vaikka kokeilin myös eri ethernet-portteja ja oletusosoitetta 192.168.1.1.
Reititin siirtyy kyllä diag-moodiin nätisti, ja siihen voi ladata uusia firmwareja. Kokeilin 2.6-kerneliä käyttävää OpenWRT Kamikazea, mutta sekään ei tuntunut toimivan. Ainut asia, josta tiesin boksin olevan vielä hengissä, oli sen lähettämä broadcast-pyyntö muista reititinverkkolaitteista. Tuo pyyntö tuli IPv6-osoitteesta, joka ei kuitenkaan vastannut useista yrityksistä huolimatta.
Tappelin OpenWRT:n kanssa kokonaisen päivän ajan, minkä jälkeen luovutin. Päätin asentaa varmuuskopioimani oletusohjelmiston takaisin ja odotella muutaman kuukauden kehittäjien uusia versioita vaihtoehtoisesta ohjelmistosta.