www.kammo.net

Blogi

Kun nälkä kasvaa syödessä

Aluksi siirryin käyttämään Linuxia. Usean vuoden ajan olin tyytyväinen uuteen työpöytäympäristöön KDE:hen. Se tarjosi helpon siirtymän Windowsista Ohjauskeskuksineen ja tutunoloisine K-valikkoineen. Virtuaalityöpöydät olivat ehdoton plussa Windows-maailmaan verrattuna. Enää ikkunoita ei tarvinnut metsästää sekaisesta kasasta, vaan samankaltaiset ohjelmat saattoi järjestellä erillisille työpöydille ja tilan loppuessa kesken seuraava virtuaalinen pöytä oli helppo ottaa käyttöön.

Sitten kerran ajattelin testata, kuinka Linuxissa onnistuisi useamman näytön käyttäminen. Jokin vanha ATI:n PCI-näyttis sai luvan hoitaa toisen näytönohjaimen virkaa nVidian integroidun GeForce 4 MX:n toimiessa ensisijaisena näytönohjaimena.

Järjestely toimikin todella hyvin. Saatoin pitää toisella näytöllä IRC- ja MSN Messenger -keskusteluita ja toisella Opera-nettiselainta koko ruudulla. Virtuaalityöpöytiä molemmilla näytöillä oli neljä kappaletta, vaikkakaan kaikkia niistä ei enää yleensä tarvinnutkaan käyttää.

Tilanahtautta

Aina välillä kaksi näyttöä tuntui kuitenkin jotenkin liian ahtaalta. Nettikeskustelut kavereiden kanssa, netissä surffailu, StepManian pelailu, kuvien muokkaus, ohjelmointi ja muu säätö veivät niin paljon tilaa ruuduilta, että vaikka virtuaalityöpöydät eivät täyttyneetkään täyteen ikkunoita, tilanteen hallinnointi tuntui vaikealta. Kyllä – olisinhan tietty voinut sulkea ohjelmat, joita en olisi tarvinnut, mutta kuitenkin hetken kuluttua ikkunoiden avaus olisi tuntunut turhauttavalta.

Viimeinen niitti

Setäni osti uuden litteän näytön itselleen ja yritti tarjota vanhaa turhaksi käynyttä 17 tuuman putkinäyttöään minulle. En aluksi ottanut tarjousta vastaan, mutta seuraavana päivänä tilanahtauskammo iski jälleen. Hain näytön, kaivoin kaapin uumenista toisen PCI-näytönohjaimen edellisen kaveriksi, järjestelin pöytää uudelleen niin, että uusi näyttö mahtui mukaan, säädin X:n asetukset kuntoon ja voilá – koneestani tuli triplehead, kolmipäinen monsteritietokone! …niin tai no ei nyt ihan hirviö, mutta kolminäyttöinen joka tapauksessa.

Kolmen näytön tietokonepisteeni

Hyvät ja huonot puolet

Kaikki ohjelmat, joita käytän, voivat olla nyt avoinna yhdellä kertaa niin, että myös näen ne kerralla. Kahden näytön setti oli jo hyvä, mutta nyt koneen käyttö on entistä mukavampaa. Lisäksi nyt voin katsoa esimerkiksi DVD-elokuvaa yhdeltä näytöltä samalla kun työskentelen tai keskustelen nettituttujen kanssa muilla näytöillä. WinTV-televisiokorttikin minulla olisi eli televisionkin katselu onnistuisi, mutta koska minulla on erillinen televisio, ei kortti ole koneessa edes paikoillaan – niin harvoin sitä kuitenkin käytin.

Huonoihin puoliin nykyisessä järjestelmässä voisi mainita 3d-kiihdytyksen puuttumisen kahdelta näytöltä. Ainoa OpenGL:ää tukeva korttini on integroitu nVidia, jolta kuva tulee keskimmäiselle, eniten käyttämälleni, näytölle.

Tällä hetkellä jokainen näyttö toimii omana työpöytänään, eli en voi vetää ikkunoita suoraan näytöiltä toisille tai puoliväliin niitä. Ominaisuuden mahdollistava Xinerama vaatisi, että kaikilla näytöillä olisi samat värisyvyys- ja 3d-asetukset, eli joutuisin ottamaan OpenGL-tuen pois päältä nVidian näytönohjaimelta. Tätä en kuitenkaan halua tehdä, sillä silloin esimerkiksi StepMania-pelin pelaaminen ei olisi mahdollista. Hiiren kursorin siirtäminen näytöltä toiselle onnistuu kuitenkin normaalisti, vaikka työpöydät ovatkin toisistaan erillisiä.

Kolmea näyttöä käyttäessäni ryhmittelen ohjelmat niin, että Xineraman (tai nVidian oman TwinView-ominaisuuden) puuttumista ei juurikaan huomaa. Välillä jonkin ikkunan tahtoisi siirtää näytöltä toiselle ilman sulkemista (esim. Kopete-messengerclientin), mutta suurimmaksi osaksi järjestely on toimiva. Lisätyöpöytätilan määrä on tarpeeksi suuri siihen, että voin asetella näkyville ne ohjelmat, jotka olen aiemmin joutunut heittämään virtuaalityöpöydälle. Nyt voin pitää esimerkiksi amaroK-musiikkisoittimenkin aina esillä!

Päivitystä 7.5.2007: Koitin laittaa xineraman päälle lueskeltuani netistä, että OpenGL-tukea onkin aivan mahdollista käyttää ainoastaan joillakin näytöillä useampaa käyttäessä, ja sehän toimi! Nyt voin siis myös liikutella ikkunoita näytöltä toiselle sekä pelata StepManiaa päänäytölläni. Värisyvyys tosin piti pudottaa 16-bittiseksi, koska muisti ei muuten riitä PCI-näytönohjaimille tarpeeksi suuren resoluution saavuttamiseksi. 1024×768 tuntuu niin pieneltä verrattuna pykälää suurempaan, että tahdoin ehdottomasti 1280×1024-kokoisen resoluution jokaiselle näytölle.

Gimp-kuvankäsittelyohjelmassa on muuten ominaisuus, jolla sen eri ikkunoita voi siirtää eri työpöydille, vaikka työpöydät näkyisivätkin eri X-ruutuina tietokoneelle yhden erityisen leveän virtuaalisen sijaan. Välillä isompia kuvia työstäessä tuota ominaisuutta tuleekin käytettyä, jotta saan työkalut pois kuvan tieltä. Olisi hienoa, jos vastaavanlainen ominaisuus löytyisi useammastakin ohjelmasta.

Lisätietoja

Näytönohjaimina toimivat nForce2-piireillä varustetussa emolevyssäni integroituna hyrräävä nVidia GeForce 4 MX, erillisenä PCI-korttina ATI Mach 64 sekä niinikään PCI-palikkana Matroxin Millennium II. Litteä näyttöni on kiinni nVidian näytönohjaimessa ja se on pöydällä keskimmäisenä, koska käytän sitä eniten. Litteän näytön edustalle sopii lisäksi hyvin äänimikserini.

Ongelmia nykyisellä kokoonpanolla ei ole ollut X.Orgin asetustiedoston säädön jälkeen. nVidian ajureita en vain voi päivittää uudempiin, koska ne eivät tue vanhentunutta korttiani. Tämän takia en voi myöskään käyttää Beryliä (3D-käyttöliittymän mahdollistava ohjelma) OpenGL:ään pystyvän näytönohjaimeni kanssa. Itse Beryl kyllä toimisi, mutta OpenGL-kiihdytetyt pelit näkyvät mustina ikkunoina – nVidian ajuri kun ei osaa käyttää näyttömuistin loputtua koneen RAM-muistia. Vanhemmalla 1.0-8776-ajurilla OpenGL toimii moitteetta, mutta sillä Beryl ei käynnisty.

Kyllä kannattaa!

Jos harkitsee kahden tai useamman näytön säätämistä käyttökuntoon niin voin kyllä suositella lämpimästi. Ohjelmat näkee kerralla, työasiat voi pitää selkeästi erillään vapaa-ajan jutuista omalla työpöydällään ja esimerkiksi nettiselaimen saa aina pidettyä yhdellä näytöllä sopivan kokoisena ilman, että se peittyisi välillä ärsyttävästi muiden ikkunoiden alle.

Monen näytön antama hyöty on suuri, ja useampaan näyttöön tottuneena ihmetyttää, kuinka ennen on edes pärjännyt yhdellä!

10 kommenttia tekstiin “Kun nälkä kasvaa syödessä”

  1. Cornix 7. toukokuuta 2007 kello 2.19:

    tulipa kirjoteltua tämmöne 🙂

  2. str4nd 7. toukokuuta 2007 kello 16.37:

    _o/

  3. Cornix 7. toukokuuta 2007 kello 18.13:

    jei, xinerama päällä \o/

  4. mikeful 19. toukokuuta 2007 kello 0.13:

    minulla on ollut vähän vastaa viritys aina välillä käytössä, kun uutta konetta ostaessa tuli näytönohjaimessa vga-liitännän lisäksi dvi-liitäntä ja dvi-vga-adapteri. Kakkosnäyttöni tosin alkaa olla jo kierrätyskamaa kuvan sekoilun takia, joten en tykkää sen käyttämisestä.

  5. mikeful 19. toukokuuta 2007 kello 0.14:

    lisäänpä vielä, että Supreme Commeder -pelissä oli aivan loistava monen näytön tuki. nyt haluan kaikkiin strategiapelehin sellaisen. 😀

  6. moptim 30. heinäkuuta 2007 kello 11.44:

    Jännäke varmasti 🙂

  7. moptim 21. lokakuuta 2007 kello 13.07:

    Mä en kyl tommosta osais säätää enkä tarviskaan. Yks näyttö on aikas kiva kyl, tosin siinä läppärissä (mitä en nyt käytä kun ei ole nettiyhteyttä/äksää) on vaan tonnimoodin näyttö joka on aika ahdas. Kyl se kummiskin riittää.

  8. raibens 6. marraskuuta 2007 kello 12.52:

    Kyllähän se totta on että ei yhdellä pärjää =D

  9. Zirgion 4. toukokuuta 2008 kello 17.27:

    Kaverilla oli pitkän aikaa koneessaan 5 näyttöä, valitettavasti vain hajoilivat vähitellen niin nykyään vain 2 + 1 (eri koneissa kiinni, tietysti vain yksi näppäimistö/hiiri) sekä tietysti läppäri jossain pöydän kulmalla.

  10. Cornix 6. elokuuta 2008 kello 22.34:

    Tällä hetkellä käytän kahden näytön settiä. 21″:n laajakuvanäyttö alkaa olla juuri sopivan kokoinen, jotta sille mahtuu terminaali, messenger-keskustelut sekä nettiselain kerralla. 17″:n näyttöä tarvitsee enää avata harvemmin – vain silloin, kun työstän jotain niin, että tarvitsen todella lisätilaa.

Jätä kommentti

Kommenttisi:

© Jouni Potila 2006-2019. Cornix@IRCNet, Cornix@IRC-Galleria. Blogiohjelmistona WordPress.